Irlanti, täältä tullaan!

Nyt se on sitten varmistettu. Elokuun alussa olisi lähtö. Irlanti, täältä tullaan!

Perheenä on siis viisihenkinen perhe Dinglestä, Lounais-Irlannista. Äiti, isä, kaksi tyttöä ja yksi poika. Asukkaita Dinglessä on hieman alle 2000. Jännittävintä oli ajatus autolla ajamisesta vasemmalla puolella tietä, mutta kyseisessä perheessä en tarvitse autoa. Naapurit tulevat hakemaan lapset aamuisin ja tuovat heidät koulusta iltapäivällä. Päivät hengaankin sitten maailman söpöimmän 2-vuotiaan irkkupojan kanssa! (Auton sijasta pääsen kiitämään pitkin maita ja mantereita sähköpyörällä, jihuu!)

 

 

Huvittavintahan jutussa on, että rekisteröin itseni AuPairWorldiin puolitoista viikkoa sitten. Ja nyt mulla on jo perhe. Ja ihana perhe. (Toivottavasti pysyy ihanana.) Parasta on kyllä kun oon saanut jutella perheen ensimmäisen ja nykyisen au pairin kanssa. Ja varsinkin siltä ensimmäiseltä on tullut hyvin tarkkaa tietoa mitä on tehnyt Irlannissa/vapaa-ajoillaan, mitä siellä voi/kannattaa ylipäätänsä tehdä, minkälaisia lapset ovat, jne. Tytöt ovat olleet tosi avuliaita, eli jos harkitsette au pairiksi lähtöä, jutelkaa perheen aiempien au pairien kanssa.

 

 

En vielä ole täysin käsittänyt koko asiaa. Kymmenen kuukautta pois Suomesta, pois kotoota, pois Jannen, perheen ja ystävien luota. Tänään iski ensimmäistä kertaa todellisuus itkun kera. Tietyt asiat, joita on tottunut tekemään joka päivä. Tietyt ihmiset, joita on tottunut näkemään joka viikko. Ja varsinkin Janne, Janne, Janne. Miten pärjätä 2000 kilometrin päässä ilman sitä toista, johon on normaalisti pystynyt turvautumaan joka päivä?

Nyt pitää vain osata ottaa kesästä ilo irti ja lähteä syksyllä kohti uutta seikkailua!