Marraskuu

Joskus minusta tuntuu, että elämä on verrattavissa lankkuun, joka kulkee alati syvenevän virran päällä. Jos sinne putoaa, on mahdollista kavuta nopeasti lankulle takaisin ja jatkaa virran uuvuttamana matkaa, tai jos pahin käy, vajoat syvemmälle.

Tuollaisen mielikuvan näen välillä mielessäni, kun eteen tulee haastavia asioita. Joskus haastavat asiat voivat olla ihan vain kuukausittaisien laskujen ja oman talouden tutkiskeleminen ilman mitään maksuhäiriökierrettäkin. Rahan ajattelu vie joskus voimat ja silloin tuntuu että epäkohdat tökkivät pikkuhiljaa kohti alhaalla virtaavaa vettä. 

Äsken mieleeni tuli toistamiseen virta-vertauskuva. Kieltämättä ulkona näyttää synkältä ja monien energia viimeistään tässä vaiheessa syksyä puolittuneet kesästä. Kaduilla näkee ihmisiä, joista jää ilkeä mielikuva sieluttomuudesta. Sieluttomia he tuskin ovat, mutta jotenkin elottomia, aivan kuin heidän tehtävänsä olisi juosta tuota puomia pitkin nopeasti maaliin, alas katsomatta ja näin minimoida riskit joutua virran pauloihin. 

Ylläolevista diipeistä ajatuksista on pakko syyttää vaikka syksyä. 

http://cargocollective.com/koralie/TANDEM

Koskaan aikaisemmin marraskuuhun siirryttäessä ei ole tuntunut näin voimattomalta. Olen nukkunut joka yö 8-10h, mutta siltikään ei jaksa. Kotona kahdeksalta tuntuu että kello olisi vähintään yksitoista. Ehkä olen herkistynyt kellonaikojen siirroille, joita aikaisemmin en ole edes huomannut. Kolme aikaeron vaihtelua parin viikon sisällä. Toisaalta niin on ollut aikaisemminkin, tosin kesäaikaan siirryttäessä (onnistun matkustelemaan jostain syystä aina ajankohtana, jolloin kelloja siirretään).

Ehkä tähän syysmasennukseen (ah mikä ihana klisee) auttaisi jonkunasteinen väriterapia. Voisin hommata maalausvälineitä ja keskittyä kauniiden asioiden luomiseen tai niiden ympärille haalimiseen. Tosin siihen ei ole varaa, jos jatkan masentelua ja energia töiden saamiseksi jää vähälle.. Onneksi SupaKitchin kuvien ihailu, vaikkapa Tumblrissa on ilmaista. <3