Hår(å) historik
Tein ensimmäistä kertaa elämässäni yhteenvedon hiustyyleistäni. En olisi uskonut että se on niin sekavaa katsottavaa ja todella hankala hahmottaa täysin loogista järjestystä eri vaiheista. Joinakin kuukausina tai ajankohtina kun tukka on ollut jatkuvasti erilainen ja joskus näemmä parikin vuotta melkein sama. Kollaasit eivät ole vahvuuteni ja kärsivällisyyteni oli koetuksella, joten tosi upeita kuvituksia tarjolla 😀
Originaalistihan hiukseni olivat muistaakseni keskiruskeat. Aloin värjäämään niitä yläasteella ja kasiluokalla joskus 2004-2005 niitä vaalennettiin hieman raidoin, mutta ysillä aloitin tummanruskeaksi värjäämisen. Tummanruskeita tuli kokeiltua kaikenlaisia sävyjä ja tummuusasteita ja värjäilin tukkaani ehkä parin kuukauden välein.
Ammattikoulun aloittaessa leikkasin suurimman osan elämästäni perässä roikkuneen pitkähkön tukkani lyhyeksi, ihan vaan kokeilumielessä. Pariin vuoteen sen jälkeen ei ollut mitään ihmeempiä hiusmuutoksia. Pituus oli jotakuinkin ylikasvanutta polkkaa, kunnes 2007 sitä leikattiin kerroksittain ja sen jälkeen annoin sen kasvaa.
Kun tukka oli saanut pituutta, tein sille muistaakseni yhden värinpoiston, jonka seurauksena oli itseasiassa ihan kivakin oranssihtava tukka. Päälle länttäsin punaisen värin, jonka juurikasvun puskettua näemmä värjäsin ruskeaksi. Tai sellaiseksi punertavan tumman ruskeaksi.
Siihenkin tietty kyllästyi ja tein parikin värinpoistoa, jonka ansiosta kuljin kesän 2009 blondihtavana, mutta siitä ei löytynyt mitään järjevää kuvaa.. tai siltä ajalta kuvia ylinpäätään. Jopa tapauksessa siihen päälle oli hienoa vetää shokkipunainen. Sen jälkeen tulikin muutto Tampereelle ja halu olla taas neutraalimpi brunette. Itseasiassa tuolloin vappuna 2010 otetussa kuvassa tukka näyttää ihan hienolta. Sävykin on aika hyvä.
Mutta haluni olla kunnon blondi edes kerran elämässäni oli suuri. Suurempi kuin se järjen ääni päässä, joka kertoi että tätä tukka ei tule kestämään. Ajattelin kasvattaa myöhemmin pidemmän tukan, joten ”nyt kun tukka on vielä lyhyt, niin uskaltaa leikkiä väreillä”. Sain hiukset alkukesän ja loppusyksyn välillä muutamilla blondauskerroilla aika tuhkanvaaleaksi. Välissä pinkit shokkiväriraidat, mutta nekin sai pois itseasiassa aika helposti, vaikka luulin että vaalea tukka imaisisi värin abaut ikuisiksi ajoiksi. Helmenvaaleaksi blondattu tukkakin oli itseasiassa ihan jees ja oikeastaan nätin sävyinenkin. Juurikasvun värjääminen vain nyppi.
Tiedostin jo haluni päästä takaisin bruneteksi, joten otin blondista pohjaväristä hetken ilot irti ja leikin kirkkaanoranssilla shokkivärillä. Se sävy saikin olla ihmeen pitkään, kunnes kesällä lättäsin vahingossa päähäni punaista. Oranssia väriä halusin muistaakseni pitää pidempäänkin, mutta jo jos vaalean tukan juurikasvun värjäämienn ärsytti, vaati shokkivärin ylläpito tuplatyön. Juurikasvun vaalentamisen lisäksi piti laittaa vielä toinen väri ja hoitoaineeseen sekoitettua väriä tai color maskia sai tunkea päähän abaut joka toinen viikko. Mikään ei ole ällöttävämpää kuin haalistuneet shokkivärjätyt hiukset, joten ainakin pyrin olemaan tarkka sävyn kirkkaudesta. Leikin myös oranssilla hennalla, josta tuli kivan luonnollinen sävy värjäyskertojen välissä.
Muistaakseni elokuussa 2011 värjäsin viimeisen kerran kemiallisella värillä ja se oli tiedostettu ”minä lättään nyt tämän ruskean ja annan sitten olla”-valinta. Meni siis hermot juurikasvuun lopullisesti. 
Tosiaan annoinkin hiuksieni olla ruskeina, sävyttelin ja hoidin hiuksiani ainoastaan ruskealla hennalla, joka välillä tummensi hiukset todella tummiksi ja sitten henna lähti litomaan ja jätti aina vaaleamman lopputuloksen. Myöskin tukka sai kasvaa. Välillä tasoiteltiin värjäys-ilottelun jälkeisiä kuvia latvoja rankemmallakin kädellä, mutta pituutta alkoi kasaantua ihan mukavasti. Ensimmäistä kertaa näin todellisen hiuksieni värin vuosikausiin ja se oli itseasiassa yllättävän tumma.
Kunnes puolisen vuotta sitten, helmikuussa pätkäisin polkkatukan. Lyhyessä tukassa oman värini osio alkaa olla jo kohtalaisen suuri. Helmikuussa oman värin osuus oli hiuksista jo yli puolet ja keväällä hiuksia lyhenneltiin ylikasvaneen mallin vuoksi lisää.
Tässäpä nykytilanne. Tukka menee ponnarille kunnolla ja pituus on juurikin tällainen pidempi polkka. Kesä on tehnyt luonnollisia vaaleahkoja raitoja hiuksiin, mikä on jotenkin jännä. Luonnonhius osaa olla paljon monivivahteikkaampi, mitä värjätty. Aurinko saa sen todella kullansävyiseksi ja varjossa perus keskiruskea . Aluksi meinasin menettää hermoni, sillä tukka on lyhyenä ja hyväkuntoisena superliukas. Onneksi kolmisen viikkoa sitten löysin suolasuihkeen, jolla olen saanut tukan käsittelemiseen järkeä.
Nyt sitten mietiskelen että pitäisikö tätä lyhyempää mallia pitää, vai aloittaa vaivihkaa kasvattamaan tukkaa vaikka bsl-pituiseksi. Toisaalta tämäkin on ihan jees.. Värjäämiseen tosin tuskin sorrun ainakaan hetkeen, on niin helppoa kun ei ole tarvinnut miettiä juurikasvua. Muutenkaan värjääminen ei ole koskaan kuulunut mielipuuhiini. Ehkä sitten kun ne ensimmäiset harmaat tulevat, mutta siihen asti toivottavasti tämä oma väri on jees.