Hjärregyyd

Vähän oli mennä kahvit kurkkuun, kun huomasin facebookin etusivulla Trendin nostaneeni minun abaut turhaakin turhemman avautumisen esille. No ainakin siis joku joskus lukee tätä blogia? 😀

En edelleenkään aijo nöyristellä sillä tavalla, ettenkö olisi sitä mieltä. Siltä minusta tuntui ja sellaisen käsityksen sain jutusta, jonka päätin oksentaa sanallisesti huonona antina ulos. Hope so en muutu nyt joksikin blogimaailman tuksuksi(no tuskin kerrasta, se vaatii alkoholia ja tissejä), koska en olettanut/toivonut että saan minkäänlaista ”blogijulkisuutta” ja varsinkaan jostain provotekstistä. Joka otettiin kyllä musta ihan turhan vakavasti. Mut hei, eiks niin ettei ollut olemassa negatiivistä julkisuutta? Not.

Mutta on tässä hommassa ihan järkiasiaakin takana. Koska kukaan ihminen ei ymmärrä täysin toista, esimerkiksi ateistien on hyvin vaikea ymmärtää uskovaa, lihan ystävän kasvissyöjää tai puheliaan hiljaista. Olen oppinut elämässäi aika paljon sillä, että kerron omat tuntemukseni asiaa x kohtaan ja joku toinen asianomainen jakaa näkökantansa. En väitä että jokaisen pitäisi puolustaa tapaansa elää ja ajatella, mutta ainakin minua se auttaa ymmärtämään jos joku siihen vaivautuu.

Jotenkin naurattaa nyt myös se miten yksiulotteisen kuvan teksistä saa. Minulle korostettiin heti sitä, että kaikki omat saman arvoisia ja tärkeitä. Siis miten niin, minähän juuri tässä olen lähdössä seipääni kanssa teloittamaan kaikki erilaiset? Hyi erilaisuus. En myöskään pidä introverttia synonyyminä hiljaiselle.Hiljaisuus on vain yksi niistä piirteistä, jonka ihmiset ensimmäisenä havaitsevat ja siihen oli helppo takertua mitä arkipäivän kohtaamisiin tulee.

Summa summarum: jos todellakin olen ainoa joka tulkitsi tekstin samoin kun minä, fine, olen yksin ymmärrykseni kanssa ja se siitä. Olen kyllä aikaisemminkin havainnut että oma ajatusteni virta ei kulje enemmistön kanssa samalla taajuudella ja joskus se aiheuttaa hämminkiä.