Joskus kaikki menee liian nopeasti ohitse

Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi
Tulee juhannus ja joulu
Uudestaan..

Vaikka pääsääntöisesti väittäisin nauttivani elämästä, huomaan nyt vasta että kulunut vuosi on ollut ehkä henkisesti raskain tähän asti. Olen kulkenut hieman sumussa ja aika on kulunut ihan älyttömän nopeasti ja ymmärsin tämän vasta tänään, kun näin ihmisten purkavan joulutoria, jossa oli tarkoitus piipahtaa nopeasti vielä jonain päivänä. Joulu ei oikeasti yksinkertaisesti voi olla nyt, jos muistelen kesääkin, muistelen kesää 2012, en kesää 2013, koska silloin ei yksinkertaisesti tapahtunut mitään kummempaa. En ole odottanut tätä joulua lainkaan ja tavallaan olo tuntuu enemmän murheelliselta, kuin onnelliselta. Murheelliselta siksi, että olen antanut viimeisen vuoden kulua, vaikka tuskin olisin voinut vaikuttaa siihen sen enempää. Hieman vaikea selittää tätä edes itselleen, koska kuitenkin minulla on ollut hauskaa ja olen käynyt kivoissa paikoissa ja tehnyt kivoja reissuja kivojen ihmisten kanssa. 

Positiivistä on, että olen kuitenkin tuntenut tehneeni oikeita valintoja ja kulkenut kohti jotain, jota kohti minun kuuluisikin kulkea. Kaikella, niin hyvällä kuin pahallakin on ollut luultavasti merkittyksensä siihen mitä elämässä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan. En halua kuulostaa liian hörhöltä, mutta tämä tunne on joskus hyvin voimakas.  Koen myös muuttuneeni jotenkin eri tavalla ihmisenä, näin kliseisesti sanottuna. En osaa oikein itsekkään sanoa onko tämä luonnollista vanhenemista ja niinsanotusti elämän muokkaamisen lopputulos, vai tavallaan tiedostamatonta pakoa siitä varjosta jonka kanssa olen kulkenut. Aika näyttää tämänkin. 

Tuokoot vuosi 2014 uusia tuulia ja kokemuksia elämään! Nyt meinaan jumittaa ti-pe välisen ajan täysillä ja keskittyä miettimään vaikkapa sitä, mitä me kavereiden kanssa kokkaillaan uutenavuotena. Koska tulevasta vuodesta tulee köyhä, jos vuoden vaihteen viettää köyhästi, eikö niin? Yltäkylläisyys kunniaan.