Noloa apua tarjolla

Miksi auttamiselle pitää luoda huono stigma?

Tänään kuuntelin radiokeskustelua, jossa puitiin eettisten lahjojen (lahjaksi lehmä ja mitä näitä nyt on) merkitystä, saako sillä lahjan antaja itselleen hyvän mielen ja lahjan saaja pettyy? Siinä suhteessa olen samaa mieltä, että hyväntekeväisyyslahja on lahja siinä missä muutkin, eli ei kaikki sovi kaikille. Kuitenkin keskustelu pyöri paljon sen teeman ympärillä, että halutaanko tuon tapaisilla teoilla pönkittää omaa egoaan. Missään välissä ei kuitenkaan tuotu montaakaan positiivista seikkaa esille. Minun mielestäni siihen koko auttaminen perustuu, että siitä tulee hyvä mieli kummallekkin osapuolelle. Kuinka moni auttaisi, jos auttamisesta ei saisi itselleen minkäänlaista hyvää mieltä?  Voisin sanoa että auttamisesta tai hyväntekeväisyydestä tullut hyvä tunne on täysin oikeutettua itsekkyyttä, jos näin voi sanoa.

Miten usein yllätänkään itsenikin puolustelemasta sanomisiani ja tekemisiäni ”en nyt haluaisi jeesustella, mutta…” (tai kiillottaa sädekehääni, rakkaalle termille on monta sanontaa). Tavallaan hyväntekeminen nähdään jopa häpeällisenä asiana. Jotakin sen tapaista, että jos et ole keskiverto ja poikkeat rivistä plaaplaa, sitä katsotaan kai pahalla. Eli oltaisiin mieluiten kaikki yhtä huonoja, niin ei toisen tarvitse tuntea oloaan toista huonommaksi. Se on tasa-arvoa se. Siitä halutaan olla hiljaa, jos et ole,  haluat kovaan ääneen toitottaa omaa paremmuuttasi, periaatteessa sama mitä ajatellaan kasvissyönnistä.  Huonon omantunnon potemisen voi myös nähdä hyvänä asiana, selvästikkään en ole tunteeton ja yleinen alitajuntainen moraalini käskee tehdä asialle jotain. 

Muistan lahjoittaneeni loistavan parivuorokautisen kestävän nenäpäivä-maraton lähetyksen aikana tekstiviestillä 10€ kampanjalle ja häpesin kertoa sitä muille ja niille parille joille kerroin, vastaanotto oli luokkaa ”siis miks ihmeessä?!”. Ja joo, toinen tarina se sitten mitä itse uskon näistä kampanjoista menevän perille.

Varmasti suhtautumisissa on eroja eri ihmisporukoiden kesken, mutta yllämainittuun asenteeseen törmää luultavasti eniten ja vähän asian vierestä, mutta joskus nämä saavat aika käsittämättömät mittasuhteet. Moni varmasti muistaa vuoden 2011 otto-automaattien lahjoituskampanjan joka sai aika suuret mittasuhteet. Ps. Ensimmäisen linkin suola on kommentit. Oikeasti… oikeasti pojat nyt. 

 

Ps. kuvitin postauksen tarpeettomilla, tarpeettoman söpöillä eläimillä, jotta kaikille jäisi hyvä mieli. 

Pps. Jutun kirjoittaja ei itse edes mikään hyväntekeväisyys-ihminen, tai edes kasvissyöjä. Nämä asiat mietityttivät silti.