Mitä olin ennen

Tänään yllätin itseni kaupan kassajonossa miettimästä menneitä, sitä millainen olin ennen. Ihmiset muuttuvat. Onneksi. Omaan kokoani isomman egon, joten siksi mottoni onkin ”vannomatta paras”. Ei tarvitse pyörtää sanojaan siitä mitä on joskus ollut mieltä. Egosta on näin btw aika paljon haittaa mitä ihmissuhdeasioihin tulee, mutta ei siitä sen enempää.

  • Kaksi vuotta sitten sanoin ääneen, että vaikka kasvisruoka onkin niin hyvää, minun on vaikea päästä eroon kanasta. Nykyään en pidä kanasta(kaan) enää juurikaan, vaan 80% ruuasta jota syön, on lihatonta ja kanatonta. Kalaa ja kasviksia menee paljon, joskus on pakko saada lihaburgeri, serranonkinkku bageli tai väsätä rakastuneena muheva lasagne. Tai ehkä seuraavan kerran kun rakastun, teenkin kasvislasagnen. 
  • Vielä vuosi sitten olin siiderityttö. Nyt olen olut-tyttö. Tosin tämä nyt menee vähän niin että kun aloitin juomaan alkoholia olin siiderityttö, sitten olut-työttö, sitten taas siideriliköörityttö ja nyt vuoden päivät olen innostunut oluista. Tarkemmin ajatellen ennen olutvaihetta edelsi punaviinivaihe (joka varmaan palautunee syksyn ja viileiden ilmojen saapuessa), mutta sen ohella oli siideriä, ei olutta.
  • Ennen jaksoin meikata joka päivä ja todella paljon. Laittaa joka päivä kynnet ja kikkailla luomiväreillä. Ovat meikit vieläkin kivoja, mutta pariin vuoteen en ole ostanut juurikaan uusia lakkoja tai meikkejä, vaan käytellyt vanhoja pois. Jos nyt sanon ostaneeni pariin vuoteen ehkä kahdeksan kynsilakkaa, se on jollekkin paljon, minulle aika vähän.
  • Ennen olin tylsä. Vähintään tylsempi, jos en nykyäänkään mikään mielenkiintoisin ihminen ole. 

Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet. Olen aina naureskellut itsekseni ja tykännyt kahvista. Turhan stressaaminen myös pitää sitkeästi otteessaan ja jostain todella innostuessani toimin lähestulkoon maniassa. Tilassa jossa unohdan innostukseltani hengittää ja ajantaju katoaa. 

En kestä yksinäisyyttä kovin hyvin. Myönnän sen nyt, enkä pidä sosiaalisuutta minkäänlaisena vikana enää. Vielä hetki sitten ajattelin että normaali ihminen pärjää yksiössä ja sosiaalisempikin, kunhan on kavereita. No kavereita minulla kyllä on, mutta oma luukku kaikessa sen ihanuudessaan on vaan aika sieluton. Nyt reippaan vuoden yksin asuttuani suunnittelen muuttoa kimppakämppään. Sen lisäksi että säästän joitakin kymppejä, on lähellä muitakin ihmisiä jotka ovat sosiaalisia. Kliseisin Chisun sanoin: Mä halusin olla vapaa ja yksin, mutta joku sarvipäinen lisäs siihen -äinen, musta tuli vapaa ja yksinäinen. 

Vielä kerran loppuun. Onneksi me muutumme. Opimme kuuntelemaan iseämme ja sitä mitä todella haluamme.  Elämme ja koemme tilanteita jotka muuttavat meitä suuntaan jos toiseenkin. Tällä erää uskon, että vanhetessa ihmisestä tulee onnellisempi, eikä monikaan haikaile menneisyyteen. Olen nuori vielä, mutta en todellakaan haluaisi mennä ajassa taaksepäin, en päivääkään. 

Ehkä viikon päästä tapahtuva jokavuotinen vanheneminen pistää miettimään näitä asioita. Nyt tämän syvällise pohtimisen jälkeen voin jälleen miettiä kakkua jonka lupasin leipoa kavereilleni. Onneksi siihenkin saan apua kaveriltani, muuten tuloksena ei välttämättä olisi mitään kovinkaan maistuvaa.

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Rauhaa kaikille ja asiaa niistä puistofestareista

Tänään oli kivvaa! Luvassa Pax-Näsinpuiston tunnelmakuvia ja oi olisin halunnut jatkaa ja seurata loppuun Y-festareidenkin tarjonnan, mutta oli aika siirtyä jo kotiin. Ilma oli kaikinpuolin suosiollinen ja kaikilla hyvä fiilis. Kivaa sunnuntai-chillailua puistossa, hyvää musiikkia jne. Olisi tehnyt mieli maistella ruokatarjontaakin ja esimerkiksi vegelautanen oli huimat 2 erkkiä, ehkä enskerralla! Koska olen taatusti menossa, jos rauhanpuolustajat sellaiset taas Tampereelle järjestävät.

Eiliset juhlatkin olivat omalla tavallaan ihan okei, siihen nähden että satoi. Hieman oli  negatiivistakin fiilistä jäi ja siitä avaudun vähän loppuun. Eiliseltä myöskin kuvamatskua by kaverin kamera tulossa huomenna koska.. no kuvat ovat kaverin kamerassa. 😀

pax.jpg

pax1.jpg

pax2.jpg

paxmina.jpg

pax3.jpg

Jaakko Laitinen & Väärä Raha sai meidät SUOMALAISET tanssimaan. Kuvasta ei ehkä ihan välity, mutta oikein sankoin joukoin oli riehakasta tanssia musiikin tahtiin. Huippua! Oma lempparini tarjonnasta oli Poutatorvi.  Jos sattuu joskus jossain lähellä esiintymään niin ihan vartavasten voisi kyllä mennä katselemaan ja kuuntelemaan.

Mutta pieni avautumien eiliseltä. En nyt ole täällä vielä kertonut mutta keräämme kaverini kanssa välillä pulloja syystä että tahdomme ulkomaille pullorahoilla.  Nyt rahaa alkaa olemaan jo kivasti, joten ostimme viikolla kummallekkin lentoliput Puolaan (huom. pelkillä hiluilla!) ja halusimme vielä kartuttaa hieman matkarahastoamme. Otimme mukaan Sellaisille puistojuhlille kassit ja vähän kiertelimme välillä keräämässä pulloja, tai oikeastaan ihmiset toivat omia pullojaan meille hyvinkin avuliaasti ja olivat mukavia.

Pari kassia täytettyämme ilmeisesti yksi järjestäjistä sanoo, ettei meidän tarvitse kerätä tölkkejä, he kyllä keräävät itse. Aikalailla koitti kiertäen kieltää. No sen jälkeen otimme vastaan yhdet tölkit yhdeltä henkilöltä ja mietimme lähtöä. Tätihän oli sitten pistänyt jonkun sedän meidän perään, ettei tapahtumassa saisi kerätä tölkkejä, ne kaikki olisi vietävä heidän pullosäkkeihinsä. Totesimme hieman kyynisesti että anteeksi, emme nähneet missään kylttiä ettei saisi kerätä eikä kuulemma sellaista olekkaan. Setä sanoi että meidän pitää ymmärtää se, että panttirahat ovat heille suuri tulonlähde ja jäi vahtimaan että me palautamme kassit heille. No voin sanoa että pari ihmistä ympärillä käski meidän ottaa kassimme ja viemään ne kauppaan että hittoja palauteta minnekkään.

Tavallaan ymmärrän että ilmaiskonserit  ja he tarvitsevat rahaa. Mutta. Kuka jättää kaikki sen varaan että muutamankympin pullorahoilla kustannetaan kaikki ja uskotaan ettei kukaan alueella mitään kerää. Siis haloo, ainahan ja kaikissa tapahtumissa kiertää pullojenkerääjiä?! Muutkin siellä sieltä täältä nappailivat ja meidänkin he varmaan näkivät keräävän, mutta huomauttivat vasta kun kaksi kassillista oli täynnä. Ehkä väärin, mutta en kadu sitä että ”varastin” heiltä 9€.

No mutta uskoni kivoihin ihmisiin säilyi, sillä yleisössä oli  huipputyyppejä. Tultiin juttelemaan ja kyselemään pullojenkeräämisistä ja kannettiin isojakin määriä meidän kasseihin.

Muoti Suosittelen Päivän tyyli