En oo muotibloggari,mut silti
Mun elämi eka päivanasutyylinen postaus!111
Jos sanakirjassa tarkastellaan kohtaa tyylikäs, siinä ei taatusti näe minun kuvaani. Lisäksi olen ehkä yksi maailman antifotogeneettisimmistä ihmisistä mitä tiedän. Toisaalta itsekkin tykkään katsella ihan normaalien sekablogaajien(lue: ei muotibloggaajien) vaatekuvia Varmaan kun uusi luuri tulee, niitä vois toimivalla kameralla koittaa muistaa napsia. Vielä varmaan rappukäytävässä (aulassa iso peili ja hississä olis hyvät valot myös asukuviin narkkauksen lisäksi), koska kotonani ainoa kokovartalopeili on a) vastapäätä ikkunaa, eli taattu valotustoimivuus b) palapeili c) paskainen, harvoin jaksan sitä pyyhkiä.
Tämä nyt ei ihan just tämän päivän asu ole, vaan sunnuntain kokeellisten drinkkien illan asu, jolloin olin kaiken lisäksi vähän krapulassa. Ja oli kuuma. Ja kannoin kassillisen ja repullisen lantrinkeja krapulassa siinä helteessä. Okei nyt mentiin asian ohi ja niihin kuviin. Kuvassa aika perus vaatetukset miten nyt kesällä lämpimällä olen pukeutunut. Mekko aika kovassa käytössä (H&M) ja jonkunasteinen huivi päässä(kirpputori), ettei tarvitse laittaa hiuksia. Farkkuliivin tein naapurin roskisjätekassista löydetystä farkkutakista ja lasit on varapokat jotka ostin kun vakkarilasit jäi Toijalaan. Nytkin ne ovat siksi naamalla, koska unohdin ne vakkarilasit kaverin autoon. No ihan hyvät ne on silti.
Mä oon tunnettu siitä, että epäfotogeenisyydestä huolimatta, osaan luoda hyviä juoppo tai horoposeerauksia. Tai juoppohoroposeja. Ylläoleva ei siis ole niitä, mutta hieno haarat auki-tyyli siinäkin. Mutta voisin joskus järkyimpiä poseerauksia laitella niitä tänne kaikkien iloksi. ’
Ainiin piti avautua kauppareissustani. Avaan hieman että pukeutumiseni on tosi fiilispohjaista, eli kukkamekosta raitapaitoihin menee. No yleensä koitan näyttää ihan jokseenkin ihmiseltä, mutta aina kauppareissuilla ei jaksa välittää. (avaan tähän väliin että asun tampereen keskustassa, joten peruskauppareissukin kulkee siis ihmisten ilmoilla) Oli vapaapäivä, hieman harmaata ja tihkusateista ja itsensä ulkonäöstä välittäminen joku -100. Jotenkin kummallisesti keksin kokeilla vanhoja Saksasta ostettuja pillifarkkuja, jotka eivät oikein ole menneet päälle vuosiin. No ne kun olis semmoset simppelit arkihousut jos vaan istuis ja sain ne perkeleet ihmeen kaupalla päälle. Eivät edes kiristäneet pahasti, mutta olivat ehkä _vähän_ liian lantiomallia. Ajattelin kivasti että no huppari vaan siihen päälle, tennarit jalkaan ja menoks. Siis en tiedä onko koskaan vituttanut omat vaatteet niin paljon kun sillä reissulla kulkeminen. Ihan aidosti tuntui että ihmiset katsoivat säälivästi, siis ihan tosi varmasti! En tiedä oliko se hupparin pönkötystä, vai näkyikö se päällepäin että vatsamakkara todellakin jotenkin kinkesi farkkujen vyötärön yli ja lisäksi selässäni oli ostoksia varten yläasteaikainen, vaaleanpunaienn kukkamekko. Hiukset muistaakseni vain sekaisin nutturalla jotenkin. Kaikenlisäksi ähkin sateesta märkänä takaisin kotiin.
Kun edes mietin tota reissua, haluan itkeä. En kai ole ajautumassa sellaiseen epätoivoisen sinkun viimeiseen satamaan, jossa on jo ihan sama miltä näyttää ja kotiin hankitaan kissa tai joku pieneläin, jolle jutellaan illat?
Olen tykännyt tänä kesänä todella paljon vain punaisista, tai no pinkeistä ja koralleista. Valehtelematta kynsilläni on vuorotellut tasan kolme kynsilakkaa melkein koko ajan (2,3 ja 5). Numero 1 ei varsinaisesti ole mikään käyttölakka tuollaisenaan, vaan olen laittanut sitä numeroiden 3 ja 5 päälle kerroksen, tuomaan neonhehkua. Yksinään se on liian läpikuultava. Seurava teksti voi mennä ehkä sekavaksi, mutta yritetään. Numero 4 ei ole oma lakkansa, vaan alla on normaalisti numeroa 3 ja kerros lakka ykköstä päällä. Samoin kutonen on nro. 5 jonka päällä kerros ykköstä. Näin.
