Olen tuore tapus, itseasiassa raaka. Siis yrittäjänä. Eilen rekisteröin toiminimen, joka on voimassa huomisesta alkaen. Täysin tuntemattomaan maailmaan en putoa kahdestakaan syystä. Olen käynyt yrittäjän ammattitutkintoa kevään ajan ja sama jatkuu ensikuussa ja lisäksi jatkan melkeinpä vain nykyistä työtäni, mutta vuokrapaikalla ja toiminimellä.

Tavallaan kurssin myötä sitä on sisäistänyt niitä kaikkia riskejä ja onhan se oma pakollinen swot(strengths, weaknesses, opportunities, threats)-analyysikin tehtynä. Kuinka ollakkaan samaan aikaan ilmaantuu Aamulehteen juttu toiminimiyrittämisestä. Tarina ei eikävä kyllä ole harvinainen yksittäistapaus, vaan näitä juttuja, väihintään huhuina kuulee sangen paljon. Itsessään artikkeli ei lietsonut vielä sisälleni pientä paniikinpoikasta, vaan kaikki nuo kommentit. Luin hetki sitten jokaisen läpi ja hetken suunnitellen jo tilannetta jolloin ei ole varaa maksaa vuokraa, muutan äitini luokse väliaikaisesti asumaan, haen paniikissa jotain paskaduunia* ja velkoja ottaa ulosottona huonekaluni, mukaanlukien tämän tietokoneen. Lopulta alkaa alamäki, jolloin olen taatusti nelikymppisenä pelkkä tuilla elävä alkkis. Tähän yrittäjyys selvästi johtaa.

Syynä paniikkiin oli useat tähän tyyliin kirjoitetut kommentit:

”35 vuotta yrittäjänä – en suosittele.Yrittäjät on uhrilampaita joita houkutellaan ansaan rikastumis-syötillä.Vaikka tuhoat elämisentasosi olet pois kortistosta – Tarkoitus pyhittää keinot !Tällainen Jesuiittamoraali on myrkkyä maailman parantamiselle.”

”Älkää herranjumala ruvetko yrittäjäksi! Mistään ei saa mitään tukea hätätilanteessakaan, ketään ei ole mahdollisuutta palkata (=varaa)auttamaan edes sairastuessa, ja kaikki normaaliduunarit pitävät ahneena tuillaeläjänä…”

Listattakoon tähän niitä positiivisiakin juttuja, näin omalta näkökannalta. Mieleeni tulee aika monta duunia, jota tekisin vähemmän mielelläni kuin nykyistäni. Se että saan ns. varman liksan (omalla koulutuksellani tällaisellaan tuskin yli kahta tonnia) ja teen kahdeksan tunista päivää. Tällä hetkellä taatakseni normaalin elintason, riittää 20tuntia viikossa. Tällaiselle downshiftaajalle(vihaan tuota sanaa, mutta kai minä sitten sellainen olen..) se sopii. En näe tekeväni mitään väärää, tosin ärsyttäähän se että ilman veroja olisin oikeasti tuolla tuntimäärällä jo melkein rikas. Verot vie noin puolet.

Asiakkaitakin on, enkä usko että kato käy kovin todennäköisesti. No vielä ongelmaksi jää ainainen epäsäännöllinen tulo. Tätä kohtaa miettiessä helpottaa ajatus vaikuttaa kuitenkin omaan palkkaansa. Tuntiliksassa se on aika vakio ja omalla yrittämisellään ja panoksellaan et voi siihen aina kovinkaan paljoa vaikuttaa. Voit nauttia omista saavutuksistasi, mutta päinvastoin et kyllä voi syyttää ketään toista siitä, jos menee huonosti.

Viimeiseksi jää se pahin skenaario siitä, että todellakin jotain niin suurta tapahtuu, etten voi jatkaa työtäni, eli joudun jättämään koko homman. Siinä tapauksessahan olen oikeasti kusessa ja taatusti rahatta pitkään. En kuitenkaan tiedä normaalia palkkatyötapaustakaan jossa kaikki olisi sujunut tyylillä ”minut irtisanottiin ja nyt liiton rahat tässä onneksi virtaa”, tai ”no loukkasin tämän jalan ja joudun irtisanoutumaan tökyvyttömänä, mutta nou hätä, onneksi saa tukia”. Ei. Kyllä ilmeisissäkin tapauksissa ainakin kaikki tuntevani henkilöt ovat olleet ihan palkkatyönjälkeenkin ihan yhtä kusessa ja taistelua liiton/kelan/sairaspäivärahoista on käyty vähintäänkin viikkoja, jopa kuukausia että paperisota on ollut ohitse.

Niinkuin ensitöikseni kirjoitin, tämä on alkavan yrittjän näkökantaa. Voin palata asiaan kuukausien  päästä kun on todellinen käsitys asiasta. Ehkä minäkin olen silloin yksi Aamulehden jutun kommentoijista.

Toivon tietenkin että tähän selvästi epäreiluun epäkohtaan pureudutaan pian ja ainakin karsitaan pahin skenaario pois alta. Kuitenkin jos summa x kuuluu henkilölle y tukena, en näe mitään järkeä siinä että hommaa pitkitetään kuukausia, jossa välissä henkilö y saattaa pahimmassa tapauksessa tuoda lisäkustannuksia valtiolle mielenterveysongelmiensa vuoksi, kun että tukiin pääsisi nopeammin käsiksi kun riittävät todistukset ja paperit on täytetty.

*Tätä älkööt ottako tosissanne, ainakaan liikaa. Se paskaduuni sana vain oli aidosti ensimmäinen kun mietin pikaruokaloita ja siivousfirmoja ja ps. oon itse niin luuseri etten ole koskaan saanut edes niitä töitä, vaikka olen hakenut.

Ps. kuvituskuvina kivoja alkoholikuvia. Tosin jos huonosti käy, ei ole kyllä varaa mihinkään Nobsu premiumeihin tai terassihintoihin.