Marraskuussa ilmoille lenteli ensimmäistä kertaa ajatus, että muuttaisin tästä asunnosta kesällä 2014 pois. Muutaman säädön ja päivämäärien säädön jälkeen todellakin asun siis uudessa asunnossa 1.6. Kämppiksen kanssa! Olen kirjoittanut haikean, hormoonien jylläämän tekstinpätkän tästä asunnosta marraskuussa http://www.lily.fi/blogit/mad-fab/tassa-kampassa-1 ja jotkut asiat tuntuvat edelleen samalta, jotkut onneksi erilaiselta. 

Edelleen etukäteen kaipailen pientä keltaista vessaani ja kodikasta boheemia kaaosta muualla kämpässä. Tämä tyyli tässä asunnossa on sitä ominta minua, jota olen tällä hetkellä ja nyt tyylini pitää yhdistää jonkun toisenkin tyyliin. Mutta minä kiinnyn aina asuntoihin, en muista miten kauan meni että kykenin kulkemaan edellisen asunnon pysäkin ohitse ilman, että tunsin rinnassani ikävää asuntoa ja siihen liittyvää elämää kohtaan, tavallaan jonkun asteinen haikeus pysyy aina. On meinaan todettu, kävin viime kesänä sen talon pihassa, jossa elin ikävuodet 5-14. Samoin melkein yhtä jännältä tuntuu käyskennellä synnyinasuntoni ohitse. Lisättäköön, että sinne asuntoon jäi mummola joten  muistot ylittyvät tuosta viidestä ikävuodesta johonkin kymmeneen ikävuoteen, johon asti olin siellä melkein joka viikonloppu.

Näistä päätellen, tiedän että tulen kokemaan typerää haikeutta kun päivittäin kuljen tämän talon ohitse ja tiedän etten pääse enää rappuun sisälle, enkä ole enää osa tätä naapurustoa. 

Marraskuisesta kirjoituksesta toki jotain on muuttunutkin. Nyt tiedän etten ole katkera, enkä typerämpi. Olen vain muuttunut ja mielestäni hyvällä tavalla. Tämä voi nyt olla vähän sellaista ”Cosmopolitan-paskaa”, jolla ei ole mitään pointtia, mutta siksi tämä blogi osittain onkin perustettu. Tarvitsen paikan jossa käydä konkreettisesti läpi päässä pyöriviä asioita. Käsittääkseni tämä ikävaihekkin on tällainen itsensäetsmisvaihe, lisäksi olen kokenut ja nähnyt lyhyen ajan sisällä monia asioita jotka ovat antaneet uusia näkökantoja maailmankuvaani. Olen etsinyt ja löytänyt identiteettiäni nyt naisena, en tyttönä tai teininä. Ihminen toki muuttuu läpi koko elämän, mutta tuntuu että olen käynyt viimeisen parin vuoden aikana läpi lähes kymmenen vuoden muuttumisprosessin. En tarkoita mitään sillälailla näkyvää muutosta, en tiedä ovatko kaverini tai kukaan muukaan mitään huomannut koska käytännössähän olen sama pöljä itseni edelleen tietenkin. 

Aamen. Pitäisiköhän alkaa järjestämään jotain itsetutkiskelukursseja tai kirjoittaa oma self-help-opas? Not. 😀