Minä ja Madrid
Meillä on Madridin kanssa jo melkoisen pitkä yhteinen historia. Ensimmäisen kerran kohdatessamme olin vielä liian nuori ja kokematon osatakseni arvostaa sen kaikkia hienoja puolia. Ensikohtaamisesta minulla ei ole juurikaan omia muistikuvia, mutta muutama kuva on sentään jälkipolville tallentunut.
Toisen kerran polkumme ristesivät kesällä 2010, kun olin interreilaamassa. En tuolloin oikein lämmennyt Madridille, vaikka kaupunki selvästi yritti herättää kuumia tunteita minussa; lämpömittari näytti koko reissun ajan lähemmäs 40 astetta. Kylmänä suomalaisena en pahemmin piitannut Madridin lämmittely-yrityksistä, vaan luokittelin sen tylysti kolkoksi kivikaupungiksi, jossa kaikki pyörii pelkästään rahan ympärillä. (Sinänsä tämä määrittely ei täysin virheellinen ollut, sillä Madrid on Espanjan liike-elämän keskus.)
Neljä vuotta myöhemmin päädyin taas Madridiin, tällä kertaa kesätöihin. Olin ollut edellisenä vuonna Perussa opiskelijavaihdossa ja rakastunut syvästi espanjan kieleen, minkä vuoksi halusin päästä syventämään taitojani. Etelä-Amerikka tuntui hieman kaukaiselta kesätyökohteelta, joten päätin hankkia itselleni töitä Euroopan puolelta. Arpa osui Madridiin, jossa vietin ikimuistoisen kesän. Nuo kolme kuukautta mullistivat täysin suhteeni Madridiin. Löysin kaupungin vehreät puistot, upeat kattoterassit ja maalaukselliset pikkukadut. Vietin aika paljon aikaa yksin (tuntematta oloani kuitenkaan yksinäiseksi) ja kesän lopulla totesin työkaverilleni: Täällä mun on hyvä olla.
Kesän loputtua vietin neljä pimeää, synkkää ja ahdistunutta kuukautta Suomessa ja tunsin koko ajan olevani jossain kummallisessa välitilassa. Tammikuussa 2015 olo helpotti kun pääsin taas astelemaan Madridin katuja ja nauttimaan kirkkaammin loistavasta auringosta. Syvensin suhdettani Madridiin reilun vuoden verran, jonka aikana löysin useita potentiaalisia lempikahviloita ja -terasseja, opin liikkumaan keskustassa ilman google mapsia (iso saavutus kaltaiselleni suuntavaistottomalle) ja ajattelin varovaisesti ensimmäisen kerran
minkäköhänlaista täällä olisi asua ihan oikeasti?
voisinkohan joku päivä rakastaa tätä kaupunkia kuten Helsinkiä?
voisinko joku päivä olla ihan oikea madridilainen enkä aina se ulkomaalainen?
Vuoden 2017 aikana aion etsiä vastauksia näihin kysymyksiin.