Miksi Madridissa ei kannata vuokrata asuntoa sitä näkemättä?

Ensimmäiset kaksi viikkoa Madridissa ovat olleet hektisiä. On pitänyt juosta eri virastoissa, allekirjoittaa kasa papereita, opetella töissä yhdistämään naamat ja nimet oikein sekä vaihtaa aivot espanja-moodiin. Kaikkein eniten tuskanhikeä on aiheuttanut sopivan asunnon löytäminen. Sunnuntaina pääsen vihdoin muuttamaan tosi kivalta vaikuttavaan kimppakämppään, mutta asuntojahdin aikana törmäsin myös toisenlaisiin tapauksiin.

Täällä olen asunut nämä ensimmäiset kaksi viikkoa. 

Ensimmäiseen näyttöön mennessäni oven tuli avaamaan noin 50-vuotias aavistuksen vanhalta viinalta tuoksahtava mies. Ilmoituksen mukaan asunnossa asui kaksi 27-vuotiasta tyttöä. Teki mieli kääntyä saman tien takaisin rappukäytävään, mutta kohteliaana suomalaisena on kehdannut olla menemättä sisään. Mies kertoi olevansa asunnon omistaja ja asuvansa siellä vain tilapäisesti remonttievakossa, mutta päätin silti jättää tämän asuntotarjouksen välistä. 

Toisella kertaa kuvissa kovin valoisalta näyttävä huone paljastui ikkunattomaksi kopperoksi. 

Eräällä kerralla huoneessa oli kyllä ikkuna, mutta näkymät eivät olleet kovin houkuttelevat. Ikkuna nimittäin aukesi rappukäytävään. Espanjalaisethan ovat tunnetusti sosiaalisia ja naapureita moikkaillaan luontevasti, mutta itse kuitenkin kaipasin hieman enemmän yksityisyyttä. 

Oli myös asunto, jonka vuokrailmoituksessa oli unohtunut mainita, että talossa on meneillään mittava remontti. Vuokranantajalla ei luonnollisestikaan ollut tietoa siitä, miten kauan remontti vielä jatkuisi. 

Näiden helmien lisäksi joukkoon mahtui myös monta pimeää, sokkeloista ja isovanhempien antiikkihuonekaluilla sisustettua asuntoa. Skandinaavinen minimalismi ja valkoiset seinät eivät ole täällä kovin suuressa huudossa. 

Vaikka kämpän etsintä olikin täynnä potentiaalisia karikkoja, uskon onnistuneeni luovimaan tieni kotiin.

 

PS. Nykyään blogi löytyy myös Bloglovinista.
.