Kuka tätä blogia kirjoittaa?

Viime postauksessa kerroin suhteestani Madridiin. Tällä kertaa vuorossa on suhteen toisen osapuolen, eli itseni, esittely. En pidä muiden ihmisten lokeroinnista enkä tarkoista määritelmistä, joten en aio tiivistää itseänikään linkedinmaiseen summaryyn, jossa tuodaan esille napakassa muodossa oma tausta, ydinosaaminen ja tulevaisuuden urasuunnitelmat. Sen sijaan ajattelin kertoa teille muutaman satunnaisen asian itsestäni.

-Olen ehdottomasti enemmän ilta- kuin aamuihminen. Tämä on varmasti osasyy siihen, että Madrid tuntuu minulle sopivalta kaupungilta. 

-Tänä vuonna tein yhden uuden vuoden lupauksen: aloitan salsatunnit.

Asioita joista pidän

-Olen nuorempana ollut aikamoinen perfektionisti ja kontrollifriikki. Tämä puoli minusta on kuitenkin pienentynyt kiitettävästi viimeisten vuosien aikana. Ulkomailla asumisella on varmasti ollut osuutta asiaan. Etenkin Perussa oli pakko oppia hölläämään ja luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät. Olen myös oppinut, että on ihan höhlää stressata niistä asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa.

-Rakastan ruokaa. Olin kerran treffeillä pojan kanssa, joka kertoi, että mikäli olisi mahdollista, hän nauttisi kaiken ruokansa pillereinä, jotta aikaa ei hukkaantuisi kokkaamiseen ja syömiseen. En lähtenyt toisille treffeille.

-Pidän kirjoista, merestä, hyvistä keskusteluista ja viinilasillisesta maanantai-iltana.

Asioita joista pidän

-Koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri. Menin aikoinaan Kauppikseen kun en mitään muutakaan keksinyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin ehkä viihtynyt paremmin jossain muussa opinahjossa, mutta tulipahan käytyä. En kuitenkaan kadu kauppis-opintoja, sillä pääsin niiden kautta näkemään maailmaa ja uskon, että tutkinto mahdollistaa myös monelle eri alalle työllistymisen.

-Uskon, että suurin osa meistä on ihan hyviä tyypejä ja että aina kannattaa mieluummin luottaa kuin olla luottamatta.

Suhteet Oma elämä

Minä ja Madrid

Meillä on Madridin kanssa jo melkoisen pitkä yhteinen historia. Ensimmäisen kerran kohdatessamme olin vielä liian nuori ja kokematon osatakseni arvostaa sen kaikkia hienoja puolia. Ensikohtaamisesta minulla ei ole juurikaan omia muistikuvia, mutta muutama kuva on sentään jälkipolville tallentunut. 

mina_pieni.jpg

Toisen kerran polkumme ristesivät kesällä 2010, kun olin interreilaamassa. En tuolloin oikein lämmennyt Madridille, vaikka kaupunki selvästi yritti herättää kuumia tunteita minussa; lämpömittari näytti koko reissun ajan lähemmäs 40 astetta. Kylmänä suomalaisena en pahemmin piitannut Madridin lämmittely-yrityksistä, vaan luokittelin sen tylysti kolkoksi kivikaupungiksi, jossa kaikki pyörii pelkästään rahan ympärillä. (Sinänsä tämä määrittely ei täysin virheellinen ollut, sillä Madrid on Espanjan liike-elämän keskus.)

kotikatu_pieni.jpg

Neljä vuotta myöhemmin päädyin taas Madridiin, tällä kertaa kesätöihin. Olin ollut edellisenä vuonna Perussa opiskelijavaihdossa ja rakastunut syvästi espanjan kieleen, minkä vuoksi halusin päästä syventämään taitojani. Etelä-Amerikka tuntui hieman kaukaiselta kesätyökohteelta, joten päätin hankkia itselleni töitä Euroopan puolelta. Arpa osui Madridiin, jossa vietin ikimuistoisen kesän. Nuo kolme kuukautta mullistivat täysin suhteeni Madridiin. Löysin kaupungin vehreät puistot, upeat kattoterassit ja maalaukselliset pikkukadut. Vietin aika paljon aikaa yksin (tuntematta oloani kuitenkaan yksinäiseksi) ja kesän lopulla totesin työkaverilleni: Täällä mun on hyvä olla. 

Madrid Rio

Kesän loputtua vietin neljä pimeää, synkkää ja ahdistunutta kuukautta Suomessa ja tunsin koko ajan olevani jossain kummallisessa välitilassa. Tammikuussa 2015 olo helpotti kun pääsin taas astelemaan Madridin katuja ja nauttimaan kirkkaammin loistavasta auringosta. Syvensin suhdettani Madridiin reilun vuoden verran, jonka aikana löysin useita potentiaalisia lempikahviloita ja -terasseja, opin liikkumaan keskustassa ilman google mapsia (iso saavutus kaltaiselleni suuntavaistottomalle) ja ajattelin varovaisesti ensimmäisen kerran

minkäköhänlaista täällä olisi asua ihan oikeasti?

voisinkohan joku päivä rakastaa tätä kaupunkia kuten Helsinkiä?

voisinko joku päivä olla ihan oikea madridilainen enkä aina se ulkomaalainen?

Vuoden 2017 aikana aion etsiä vastauksia näihin kysymyksiin.

Suhteet Oma elämä Rakkaus