Parasta on tavallinen arki

Se iski eilisaamuna siivotessani edellisen illan syöminkien jälkiä ruokapöydästä: tätä on arki. Tasainen, normaali mutta ah niin ihana arki. Voi miten sitä olinkaan kaivannut.

Koko alkuvuoden ajan elämäni on ollut yhtä projektia. On ollut päihitä espanjalainen byrokratia -projekti, sisusta oma huone -projekti, uusi työpaikka -projekti, rakenna sosiaalista elämää -projekti, tutustu uusiin kotikulmiin -projekti, näin muutaman mainitakseni. Ei ole ollut juurikaan hetkeä, jolloin en olisi edistänyt jotain näistä projekteista.

Olen raahautunut työpäivän jälkeen Ikeaan, jotta saisin tehtyä huoneestani viihtyisämmän. Olen lähtenyt after workeille työkavereiden kanssa, jotta osoittaisin olevani sellainen kiva ja rento tyyppi. Olen jonottanut kuumeisena virastossa, jotta saisin paperiasiat kuntoon. Olen tehnyt paljon asioita velvollisuudesta, enkä siksi, että olisi oikeasti huvittanut.

Nyt asiaan on tullut muutos. Eilen siivotessani tajusin, ettei minulla ollut viikonlopulle yhtään suunniteltua asiaa. Miten vapauttava tunne!

Fiilistelin rauhallista aamua ja pohdin, etttä mitäs sitä oikein tekisi mieli tehdä. Ensin teki mieli löhöillä, joten valloitin olohuoneen sohvan ja aloitin uuden kirjan. Tarpeeksi löllöteltyäni laitoin ystävälle viestin, että maistuisiko illalla muutama bisse. Puhelin kilahti samantien vastaukseksi että tottakai.

Tällaista spontaaniutta ja helpoutta olen kaivannut elämääni. Että saa tehdä asioita fiiliksen eikä projektiaikataulun mukaan.

Tervetuloa arki, heihei projektit.