Hei!
Viime postauksessa lupasin esitellä meidän kodin, mutta taidankin siirtää sitä myöhempään ajankohtaan. Shoppailin meinaan Ikean- sivuilla ja nyt odottelemme suuuuuren paketin saapumista, jotta voimme laittaa makuuhuoneen kuntoon. 😉 Tekemistähän täällä riittää ja monenlaista projektia on käynnissä kaiken aikaan. Tällä kertaa postaukseni aiheena on se jokin pieni tekijä, mikä tekee kodista kodin. Tämän pienen tekijän nimi on Alfred.
Jotkut ehkä jo tiesivätkin Kasperin haaveilleen omasta koirasta jo pitkän aikaan. Elämäntapamme takia, emme ole aikaisemmin kuitenkaan voineet edes harkita tosissaan koiran ottamista. Viimeisen neljän vuoden aikana olemme reissailleet paljon ja tehneet töitä Tanskassa ollessamme niin paljon, ettei koiran hoidolle olisi yksinkertaisesti jäänyt aikaa. Nyt tilanne on kuitenkin toinen: näyttää sille, että tulemme viettämään suurimman osan vuodesta täällä Samsøn saarella asettuen pikku hiljaa aloilleen. Jos ja kun lähdemme matkustamaan, joko otamme Alfredin mukaan tai hän jää hyvään hoitoon tänne Tanskaan. Tahdoimme jo hieman vanhemman koiran pennun sijaan, joten katselimme netistä ilmoituksia, joissa koira etsii uutta kotia. Otimme yhteyttä useisiin henkilöihin ja viimein meitä onnisti! Sovimme tapaamisen Alfredin omistajan kanssa ja menimme tapaamaan häntä minun syntymäpäivänä. Tapaaminen meni niin hyvin, että saimme Alfredin mukaamme samantien ja niin meistä tuli pienen koiran onnelliset vanhemmat. Nyt itse asiaan kuitenkin ja esitellään meidän pikku stara!
Moro!
Mie oon tanskalais-suomalainen ranskanbulldoggi Alfred. Oon 3- vuotias pikku ukkeli ja oon asunut koko ikäni kaupungissa kerrostalossa. Vanhalla omistajallani ei ollut enään aikaa miulle, joten jouduin olemaan paljon yksinäni kotona, en tykännyt siitä ollenkaan. Reilu viikko sitten Kasper ja Tanja tuli käymään meillä vanhassa kodissa ja he vaikuttivat mukaville. Sain paljon rapsutuksia ja ihailevia katseita, se oli siistiä! Huomasin, että ne tykkäs miusta kanssa ja lähin niitten matkaan. En tiennyt minne me oltiin menossa tai keitä nuo ihmiset oikein olivat, mutta tunsin oloni turvalliseksi nukkuessani autossa omassa kopassani. Mentiin Kasperin äitin luo, siellä oli paljon muitakin ihmisiä ja kakku ja lippuja ja kaikkea. Ne laulo Tanjalle synttärionnittelut ja rapsutteli ja leikki miun kanssa. Se oli oikein kiva ilta.
Seuraavana päivänä lähettiin pitkälle matkalle, se olikin meidän kotimatka. Olin ekaa kertaa lautassa ja siellä oli muitakin koiria. Vitsi miten oisin halunnut leikkiä niitten kanssa, mutta ne oli ihan vanhoja ja tylsiä koiria eikä niitä huvittanu leikkiä. Mälsää! Lauttamatkan jälkeen ajettiin vielä autolla jonkun matkaa ja saavuttiin perille. Tää mun uus koti on iiiiso valkonen talo, missä on vielä isompi puutarha.
Jessss! Tykkään juoksennella pihalla ja näillä on kanojakin! En tosin alkuun oikein tiennyt mitä ne otukset oli, mutta huomasin, että jos aitauksen ympärillä juoksee niin kanat alkaa kaakattamaan ja juoksemaan kanssa, vitsi miten hauskaa se on!!
Kattokaa miten hyvin osaan käyttäytyy jos sille päälle satun! Osaan istua ja käydä maaten, antaa tassun ja ylävitosen. En oikee tajuu miks mun uus äiti haluu antaa ylävitosen lenkin jälkeen, mutta teen sen silti, se tulee siitä niin iloseksi aina ja kehuu paljon. Ollaan käyty kans paljon lenkkeilee, alkuun käytiin vaan kävelemässä, mutta nyt ollaan käyty juoksentelemassakin. Se on kivaa, illalla sit aina nukuttaa hyvin äipän ja iskän vieressä sohvalla. Niin ja ollaan kanssa käyty monissa eri paikoissa, käytiin yks kaunis päivä rannalla, siellä oli paljon keppejä millä leikkiä ja paljon outoja hajuja haisteltavana.
Jepjep, tällasta miun elo täällä uudessa kodissa on. So far so goood! 🙂 🙂
Ollaan tosi onnellisia pienestä karvasesta kaverista! Ihanaa, kun on kaveri kenen kanssa mennä lenkille ja touhuta kaikenlaista. Nyt alan ymmärtämään niitä koiraihmisiä, ketkä aina hehkuttaa omia koiriaan. Taidanpa olla nyt yksi heistä. 😀
Laittakaa hei vinkkiä mistä kirjoittaisin seuraavalla kerralla, toiveita??
Heippaheii nyt! <3 <3
– Tanjaeerika ja Alfred
