Kotona vieraalla maalla
Heipparallaa!
Viikonloppuna Suomessa meni mukavissa merkeissä, mutta ihan liian nopeasti. Käytiin Timpan ja Joken kanssa rinteessä ja se oli ihan MAHTAVAA!! En muistanutkaan miten siistiä lautailu on! Ai että kun pääsisin nopeasti takaisin mäkeen. Illalla Maija ja siskoni Hanna kävivät kyläilemässä, on ihanaa tietää että miulla on heidänlaisiaan ystäviä olemassa. <3 Launatai ja sunnuntai meni Äipän luona vietettiin pienen pienet valmistujaisjuhlat miulle, sillä joulukuussa sain kauan odotetut sosionomin paperit ulos Kyamkista, jesss!! Äiti oli pistänyt pöydän koreaksi ja oli ihanaa nähdä sukulaisia pitkästä aikaa ja vaihdella kuulumiset.
Tässä muuten tunnelmia Mielakan rinteestä, oltiin vähän fiiliksissä!! 😀
Nyt on kulunut jo kolme viikkoa Tanskassa ja kaikenlaista on kerennyt tapahtua. Saapuessamme Samsoon laitoimme talon kolmen kuukauden tyhjillään olon jälkeen taas asumiskuntoon. Siivosimme pikkuisen kanalan ja järkytyin siitä, miten isoja meidän kanat ovat! Naapuri on pitänyt niistä hyvää huolta meidän reissailun ajan. Hankimme lisää polttopuita, jotta voisimme lämmitellä takkatulen ääressä kylminä päivinä. Leipomosta, missä olin viime kesänä töissä soitettiin ja pyydettiin käymään mahdollisimman pian. Kävin siis siellä ja sain töitä samantien, ihan mahtava juttu! Leipomo on aikaisempina vuosina ollut auki lähinnä kesäisin, mutta nyt toimitamme leipää ja leivoksia saaren suurimpaan markettiin SuperBrugseniin, joten tekemistä riittää ympäri vuoden. Jess!!
Helmikuun alussa Kasperia jo pitkään vaivannut lonkka vihdoin leikattiin, joten vietimme viikon Aarhuksesn sairaalassa ja Kasperin äidin luona majaillen. Leikkauspäivän aamuna Kasper oli hermostunut ja suunnitteli karkaamista koko sairaalasta, ettei hänen tarvitsisi mennä leikkauspöydälle. Homma kuitenkin sujui niinkuin oli suunniteltu ja leikkaus onnistui hyvin. Kasperille tehtiin siis PAO- leikkaus, jolla korjataan synnynnäinen lonkkadysplasia muuttamalla lonkkamaljan asentoa, jotta reisiluun pää pysyisi oikeassa asennossa. Kahden päivän päästä helpottunut, mutta kipeä mieheni pääsi sairaalasta pois ja pitkä (vähintään 6 viikon) toipuminen alkoi.
Leikkauksen jälkeen jaksoi jo vähän hymyilläkin, liekö johtui vahvoista lääkkeistä? 😉
Takaisin kotiin päästyämme huomasimme lumikellojen kukkivan talomme nurkalla. Ihan uskomatonta, nythän on vasta helmikuu ja kukat jo kukkivat täällä! Muutenkin on jo jotenkn keväinen olo; ruoho vihertää (niin se kuulemma tekee ympäri vuoden, mutta silti se tuntuu ihan hullulta :D), aurinko on paistanut useana päivänä ja tänään töissä ollessani huomasin aamun kirkastuvan jo kello seitsemän jälkeen. Uskoisin, että Tanskassa on maailman pisin kevät, tässä todisteita siitä:
Kauniita, eikös? <3
Ystävänpäivän aikaan yllätyin iloisesti postin tuodessa miulle kolme korttia; yhden Maijalta ja kaksi muuta Mummoiltani. On aiva ihanaa saada vanhaa kunnon etana- postia; se tunne kun pidät käsissäsi korttia, joka on käsin kirjoitettu ja tarkoitettu juurikin Sinulle! Kortteja ja kirjeitä pitäisi lähettää paljon paljon enemmän. Tämän postauksen myötä lupaan (yrittää) ottaa kynän useammin käteeni ja ilahduttaa milloin kenetkin pienen tervehdyksen merkeissä. Miettikää miten ihanaa olisi jos me kaikki tehtäisiin samalla tavalla eikä aina vaan käytettäisi sosiaalista mediaa?? 🙂
Tällaista tänne tällä kertaa, ensi kerralla esittelen meidän kotia teille. 😉
Halauksin Tanjaeerika <3