USA osa 4: Bryce Canyonin kansallispuisto

Zionin jälkeen lähdimme kohti Bryce kanjonin kansallispuistoa. Bryce on tunnettu erikoisen näköisiksi eroosioituneista kivipilareistaan eli englanniksi hoodooistaan. Minusta se on hassu nimi. Tulee mieleen pelotteleva kummitus. Monille kivipötkylöille on annettu nimiä sen mukaan, miltä ne näyttävät. Huvittavin on ehkä kuningatar Victoriaksi nimetty hoodoo.
 
Asuimme Brycen vieressä mukavan pariskunnan vierastalossa. Kristillisyys oli isännillemme tärkeä asia, joten kirjahyllystä löytyi uskonnollista kirjallisuutta, Uuden testamentin sai ottaa ilmaiseksi mukaan ja joka huoneessa (vessa mukaan lukien) oli uskonnollisia mietelauseita ja raamatunjakeita seinille painettuina.
 



Alue oli muutenkin uskonnollinen:  Bible studieseja mainostettiin teiden varsilla, radiossa soi kristillinen musiikki ja lähikaupan kassalla jaettiin mormoonien kirjaa.
 
Niissä maisemissa en kyllä ihmettele. Kotimme terassilta oli näkyvyys kolmen eri kansallispuiston majesteettisille vuorille ja siinä iltapalaa tai aamiaista mutustaessa tuli itsellekin harras olo kaikesta kauneudesta ympärillämme.
 

Teimme Brycessa kaksi pidempää vaellusreittiä. Ensimmäisenä päivänä meillä ei ollut koko päivää aikaa, joten lähdimme tekemään vain noin 13 kilometrin Fairyland loopia. Matka piti taittaa ennen pimeän tuloa, joten kävelimme monia jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sisältävän reitin aika rivakkaa vauhtia. Olen yleensä aika laiskanpulskea kävelijä, sellainen onnellisen rauhallisesti taapertava ankka, mutta tämän reitin teimme loistavassa ajassa. Loppupuolella uskalsi jo istahtaa alaskin upeiden maisemien edessä.

Seuraavana päivänä aikaa olikin mukavasti, joten pystyimme vaeltamaan rauhallisemmin ihanan Figure 8:n ja ajamaan vielä illalla näköalapaikalle nimeltään The Inspiration Point. Figure 8 on nimensä mukaisesti liberaalisti piirretty kahdeksikko, joka itse asiassa yhdistää kolme lyhyempää reittiä yhdeksi pitkäksi. 
 




Brycessä päivävaellusten tekeminen oli huippua siinäkin mielessä, että muut turistit tuntuivat olevan kiinnostuneita vain näköalakohteista, jonne pääsi autolla ja korkeintaan ihan vain vaellusreittien alkupätkistä. Heti kun käveli yhtään pidemmälle, niin tuntui, että oli kanjonissa lähes yksin. Mikä ihana ja levollinen tunne luonnon keskellä.
 
Retken seuraava kohde oli kaupunki nimeltä Page. Siitä lisää seuravassa numerossa.