USA osa 2: Las Vegas
Las Vegas oli kuin olisi elänyt hiustenkuivaajassa.
New Yorkissa oli meneillään Suomen kesä eli sää vaihteli kylmän, lämpimän ja kuuman välillä. Tämän vuoksi, kun aamulla lähdimme ostoksille lähi-Walmartiin, olimme ihan että voi miten ihanaa, kun on näin lämmin, onpa mukavaa vaihtelua.
Ei ollut mukavaa kovin kauaa.
Lämpöasteita oli päivällä jatkuvasti yli 40, eikä pimeälläkään mennyt tilanne paljoa paremmaksi. En siksi osaa sanoa, että johtuuko se, että en niin paljon pitänyt Las Vegasista siitä, että en ihan rehellisesti pitänyt siitä vai siitä että tein lämpöhalvauskuolemaa ensimmäisen päivän ja siitä traumatisoituneena en enää halunnut mennä päivällä mihinkään.
Las Vegasin keskusta Strip ei tunnu oikealta keskustalta, jonka vuoksi kaupunkikaan ei tunnu oikealta kaupungilta. Enemmänkin se on melkein kahdeksan kilometriä pitkä risteilyalus, jonka tarkoitus on viihdyttää sinua kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla.
Ja onhan se nyt siisti ja ihan pöhkö. Jokaisella kasinolla on jokin teema. Eteesi tulee satulinna, seuraavaksi oletkin New Yorkissa, jossain vaiheessa Pariisissa, Venetsiassa, Roomassa, sirkuksessa, tropiikissa, Egyptissä, Intiassa, missä hyvänsä.
Elokuvista tuttu Belagion suihkulähde on aivan upea. Katsoimme musiikin tahtiin vartin välein tanssivaa suihkulähdettä ainakin neljän kappaleen ajan. Sen verran kiehtovaa se oli. Miragen edessä pitäisi myös olla iltaisin tulivuoren purkaus auringon laskun jäkeen tasatunnein, mutta jostain syystä se oli peruttu.
Monissa kasinoissa on myös sisällä paljon (ilmaistakin) nähtävää valtavista akvaarioista sirkusesityksiin ja erilaisiin taideteoksiin. Sisälle olikin pakko poiketa koko ajan, koska ilman ilmastointia ei reissusta olisi selvinnyt. Tästä huolimatta olimme jossain vaiheessa ihan lopussa. Onneksi Starbucks pelasti, ruumiinlämpö palasi takaisin normaaliksi ja matka jatkui jääjuoma toisessa ja jäätelö toisessa kädessä. Kuljimme kävellen koko Stripin ensin toista puolta alusta loppuun ja sitten toista puolta takaisin kasinosta toiseen päivästä yöhön. Oli aika rankka ja antoisa vaellus.
Seuraavana päivänä mikään ei olisi saanut minua toistamaan edellisen päivän hulluutta. Onneksi meillä oli aivan ihana airbnb, jossa oli oma uima-allas. Hengasimme päiväosuuden altaalla ja vasta tuntia ennen auringonlaskua lähdimme kaupungille.
Tällä kertaa kohteena oli Vegasin vanha keskusta. Vegasissa on useampikin mielenkiintoiselta vaikuttava museo, kuten vanhojen neonvalojen museo ja ydinkokeiden museo, mutta valitsimme mafian synnystä, noususta ja häviöstä kertovan Mob museon. Se oli vielä mielenkiintoisempi kuin olin odottanutkaan. Museo on sijoitettu entiseen oikeustaloon. Kokoelmiin kuuluu jännittäviä videoita, valokuvia, kuuluisten mafiosojen tavaroita ja seikkaperäisiä kertomuksia. Paikalle on kärrätty jopa se aito seinä, jota vasten ystävänpäivänä 1929 taistelevien rikollisliigojen välienselvittely huipentui seitsemän miehen verilöylyyn. Siinä voi sitten saada kiksikauhunväristyksiä, kun katselee seinän luodinreikiä.
Pitää vielä kertoa hurjin juttu, jonka opin siellä. Yhtä tositapahtumiin perustuvaa mafia-leffaa kuvatessa ohjaajaa häiritsi, ettei kohtaus jossa yksi henkilöistä salamurhataan, tuntunut toimivan. Leffa oli ehkä Casino, mutta en ole enää varma, kun en ole itse nähnyt kyseistä leffaa ja muistini on surkea. Leikkaaja (En ole tästäkään varma) totesi tähän, että tietenkään se ei toimi, kun ei se mennyt yhtään noin. Kävi ilmi, että leikkaaja oli toiminut ilmiantajana, joten hän oli saanut omat rikoksensa valtiolta anteeksi. Ohjaaja innostui, että dumpataan se alkuperäinen näyttelijä ja leikkaaja pääsee hoitamaan homman kuten se oikeasti meni. ELI tämä henkilö sekä murhasi ihmisen oikeassa elämässä että näytteli uudestaan saman murhan menestyselokuvassa! En kestä.
Downtown Las Vegas oli pienempi ja helpommin hallittavissa kuin The Strip. Idea on sama: kasinoita, tekemistä, katsottavaa, syömistä eli yhdellä sanalla viihdettä. Downtownin pääkatu Fermont street on pääasiassa meiningiltään Stripiä rennompi kävelykatu, jonka yläpuolella vilahtaa vähän väliä zip linellä laskevia turisteja.
Seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme aamulla kohti matkan parasta osuutta eli kansallispuistoja.
Las Vegasissa olisi voinut tehdä enemmänkin kuin mitä teimme. Jos rahaa on, niin siellä on ihan mielettömästi kaikkea upeaa. Jokin Las Vegas -show olisi ollut varmasti upea kokemus. Päätimme kuitenkin säästää tässä kohdassa, koska rahaa oli palanut jo vähän joka suuntaan. Ehkä Cirque du soleil tulee joskus Suomeen.
Kotona oli pakko katsoa The Hangover uudestaan. Oli niin hauskaa, kun elokuvan paikat olivat nyt tuttuja.
Ps. Jos tulet blogini pariin nyt ensimmäistä kertaa ja ihmettelet, että miten tämä on osa 2, niin osa 1 (kuten muutkin vanhat tekstit) löytyvät täältä: http://tutuillateillavieraillakaduilla.blogspot.com/
