Toive joka toteutui

Noin pari, kolme viikkoa sitten istuimme miehen kanssa tv:tä katsellen. Telkussa näytettiin vauvan syntymä, taisi olla Syke sarja. Muutama kyynel vierähti pitkin poskea. Mies oli huomannut että olin ollut viime päivinä hieman apean oloinen ja otti asian esille. Nappiin osui mutta mumisin vain vastaukseksi.

-No tuota…koskeeko se sitä vauva juttua?

-Mmmm, juu…

Mies koitti siinä aikansa lohdutella ja lopulta totesi että eikös sen testin voisi tehdä? Olimme siis muutaman kuukauden yrittäneet lasta. Ei ole pitkä aika ei, mutta se ei vie tunnetta siitä kun mieli epätoivoisesti haaveilee jostain mikä tuntuu huonoina hetkinä mahdottomalta saavuttaa. Ja kyllä minulla on ennestään lapsia 4 joista 2 yhteistä nykyisen mieheni kanssa. Mutta ei siltikään, se ei ole helpottanut sitä kaipuuta. Kesällä olin aivan varma raskaudesta koska kuukautiset olivat myöhässä. Loppuen lopuksi kokonaisen kuukauden verran. Testiin ei tosin piirtynyt kertaakaan niitä maagisia viivoja. Minä olin surullinen, mies oli surullinen. Sen takia kuukautisten taas ollessa myöhässä, en uskaltanutkaan tehdä testiä. En halunnut tuottaa pettymystä enkä halunnut läpi käydä uudestaan niitä tunteita. Pakoilin ja pelkäsin.

Kello oli jo paljon ja seuraavana päivänä olisi aamuvuoroon meno. Olimme jo kömpimässä nukkumaan kun miehen sanoja miettiessä päätiin hipsiä vielä Wc:n kautta. Aamupissastahan testejä suositellaan tekemään mutta olin sillä asentella että eihän siinä kuitenkaan mitään näy. Ja kuinkas sitten kävikään…

Ja siinä sitä sitten itkettiin vessan lattialla. Puhtaasta ilosta.