Huonoimmat työnhakuvinkit
LinkedInissä pomppasi vastaan The Week -lehden juttu kaikkien aikojen huonoimmista työnhakuvinkeistä. Kirjoittaja on netistä poiminut neljä käsittämättömän huonoa vinkkiä työnhakijoille. Pakkohan tuo lista on tässä käydä läpi.
- Eräällä nettisivustolla on vinkattu, että työnhakijan, joka haluaa päästä haastatteluun, tulisi käydä ostamassa alesta vähän loafereita (kenkiä) ja postittaa yksi kenkä kuhunkin yritykseen, minne haluaa. Kengän mukana tulisi postittaa viesti, joka alkaa ”now that I have one shoe in the door, let me introduce myself…”, joka suomentuu suoraan ”nyt kun minulla on yksi kenkä ovenne välissä, voisin esittäytyä teille…”. Siis mitä? Saman vinkin yhteydessä on kuitenkin huomautettu, ettei tämän kannattaisi olla naisen korkokenkä, ettei vaan välity väärä viesti. Sanoisin, että koko vinkki on väärää viestiä pullollaan. Lisämielenkiintoa vinkkiin tuo sanonnan oikea suomennos, mehän sanomme saavamme jalan oven väliin. Ettehän kukaan lähetä jalkoja minnekään?
- Eräs toinen sivusto vinkkaa lähettämään kiinnostaville työnantajayrityksille postissa lahjakortin yhteen kahvikuppiin ja kutsumaan rekrytoijan kahville. Paikan päällä tulisi kietoa oma CV kahvipaketin ympärille. Mitä luulette, ilmaantuisiko rekrytoija paikalle?
- Kolmas löytynyt vinkki on soittaa rekrytoijalle kotiin. Tässä lähde on ollut sama kuin tossa kahvivinkissä, ja puhelussa kehotetaankin mainitsemaan tarpeen tullen, että pistänpä sulle kuule kahvilahjakortin tulemaan. Tällä vinkillä muututkin sitten automaattisesti normaalista työnhakijasta superstalkkeriksi. Valinta on sinun!
- Neljäs huono vinkki on, että ilmoitat hakemuksessasi olevasi ylipätevä ja aivan liian taitava hakemaasi paikkaan. Eli toisin sanoen kyse on hakemasi paikan vähättelystä ja oman arvon nostamisesta kauas paikan yläpuolelle. Tätä pysähdyin lukemaan tarkemmin, koska olen itse hakenut monia paikkoja, joihin rekrytoijien mielestä varmasti olen ylipätevä maisterin koulutuksellani. Kyse ei kuitenkaan ole tässä vinkissä siitä, että ei pitäisi hakea paikkoja joihin saattaa olla ”ylipätevä”, vaan siitä miten asian esittä haussa ja miten haettavaan paikkaan kaikesta huolimatta suhtautuu.
Voin täten vahvistaa, että vinkit olivat huonoja, ehkä juuri niitä kaikista huonoimpia.
Työttömänä olevalle vinkkejä satelee helposti lähipiiriltä ja vähän tuntemattomiltakin. Pahin kuulemani ”vinkki” on kertomus toisesta töitä hakeneesta, joka kertomuksen mukaan ”sitten vain päätti saada töitä, että silleen se niitä töitä sitten sai, sunkin pitäis vaan päättää.” Kiehuin vähän liiaksi kiukusta itse tilanteessa, enkä saanut sanottua ajatuksiani kertomuksen esittäjälle. Siksi kerron sen tässä jälkikäteen hiottuna:
kukaan ei päätä saada töitä. Töitä haetaan ja niitä saadaan, kun niin sanotusti tähdet osuvat kohdilleen. Paljon on kiinni taidoista ja omasta aktiivisuudesta, mutta loppu on kerta kaikkiaan kiinni tuurista. Kun mä jäin työttömäksi alkukesästä, mä päätin saman tien haluavani töitä, mutta en niitä kaikesta huolimatta saanut ennen elokuuta.
Työttömyys on kurja tilanne, eikä siitä tulisi syyllistää ketään suotta. En tällä tarkoita, etteikö työtöntä tuttavaa tulisi tukea ja auttaa, mutta työttömänä todennäköisesti itse syyllistää itseään aivan riittävästi.
Hyvää viikonloppua kaikille tasapuolisesti työtilanteeseen katsomatta! :)
