Tämä viikko meni uuteen työhön kouluttautumisen merkeissä. Koska koulutuksesta suuri osa oli tuttua asiaa (puhelinkäyttäytymistä, asiakaspalvelua), osan ajasta keskityin ihan vaan tarkkailemaan ja miettimään kouluttamista sinänsä. Millaista uuteen työhön kouluttautuminen on? Mitä perusjuttuja tällaisista koulutuksista tuntuu löytyvän?

• yrityksen mainosvideoiden katselu – onko millään yrityksellä sellaista videota, jossa videolle kuvattu työnteko muistuttaisi millään tavoin oikeaa työntekoa ko. firmassa? Etenkin monikansallisissa yrityksissä mun suosikki on ”no toi nyt oli kuvattu tuolla just remontoidulla ja uudelleensisustetulla Berliinin/Lontoon/New Yorkin toimistolla et siel nyt vähän näyttää erilaiselta kuin täällä Tampereella (jossa mikään ei ole muuttunut sitten 80-luvun)”
• hyvät tarjoilut koulutuksen aikana. Nytkin koen käyneeni koulutuksen läpi täydellisessä sokerihumalassa. Maanantaina kun varsinaiset työt alkavat, takuulla ilman tarjoiluja, arki tulee iskemään kovasti vasten kasvoja.
• mikään ei toimi. Projektori, tietokone, tunnukset yrityksen järjestelmiin, you name it. Ei vaan ikinä. Tämän vuoksi koulutuksiin on varattu niin paljon aikaa, koska ajasta 40% menee kuitenkin laitteiden säätämisen parissa tai odotellessa IT-tukea paikalle. ”Sillä aikaa voitte vaikka selata vähän vaikka selailla meiän kotisivuja.” Ainakin sitä oppii ne firman kotisivut ulkoa. Siis jos ne toimii!
• ”Käydään nyt yhen kokonaisen päivän ajan läpi näitä hankalimpia tapauksia, mut ei näitä oikeesti tuu kovin usein”. Voi vain toivoa!

No, koulutukset on koulutuksia. Oikea oppiminen alkaa sitten työn ohessa, työtä tehdessä. Sitä varten on sokerihumalat kustannettava itse.

(Tai yritettävä vierottautua karkeista banaaneilla.)