ps. Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Jotain on taas itsestä tunnustettava. Mulla on vakavia puutteita ruoanlaittotaidoissa. Oikeasti vakavia. Osittain varmasti siksi, että mulla ei ole ikinä syttynyt juuri minkäänlaista paloa ruoanlaiton opetteluun. Viimeksi vanhempien luona vieraillessa käsiin osui yläasteajan koekansio (kaikki on tallella, KAIKKI), josta löysin kotitalouden kokeen. Siinä piti kertoa, mitä ruoka-aineita tarvitsen lettujen tekemiseen. Olin luetellut jauhot ja maidon. Tän piti olla informatiivinen tarina jo sinällään, mutta tunnustan lisäksi, että tässä kohtaa googlasin ”letut” tarkistaakseni, mitä kaikkea multa oikein puuttui tosta listasta. Tässä siis taas varoitus kavereille: jos kutsun letuille, mieti tarkasti tuletko!

Kerran leivoin muffinsseja unohtaen reseptistä jauhot. Harmittaa, ettei niistä ole kuvaa! Viikko sitten leivoin muffinsseja taas (itsetuhoinen yritys, miksi aina yritän?) ja luin reseptiä väärin, 1/2 dl muuttui mun silmissä 1 1/2 desiksi. Reseptiin tuli siis kolminkertainen määrä sokeria. Pidän sokerista ja kaipaan sitä usein, mutta mullakin on rajani, oli jätettävä syömättä. 

Tässä kuvassa on mun työlounas, joka valikoituu mukaan monesti. Usein mukana on ananaksen ja rahkan lisäksi kylläkin banaani. Tässähän tehtävänä on sekoittaa hedelmät rahkan sekaan. Ananaksen kanssa pyrin siihen, ettei sitä mehua tulisi annokseen mukaan – vetistää ikävästi. Tällä kertaa epäonnistuin siinä, mutta ehkä ensi kerralla sitten taas!

Toivon tulevaisuuden työpaikoiltani lounasseteleitä.