Viikonlopun jouluostosreissulla oli todettava, että jäätelö on Koskikeskuksessa paras asia. (Minettijäätelön valikoimissa on jotain 100 eri makua, oikeesti! Testattuna vasta kolme, paljon työtä jäljellä.) Samoin viime viikolla pääsin kosketukseen työnhaun ja työttömyyden parhaan puolen kanssa. 

Työnhaun ja työttömyyden ehdottomasti paras puoli on se, että tilanne voi muuttua yhdestä puhelinsoitosta. Kaikki voi niin pienessä hetkessä kääntyä päälaelleen. Edellisten päivien epätoivo, pään hakkaaminen seinään katkeaa ja yhtäkkiä olet taas voiton puolella. Huonoa on, ettei ikinä tiedä kuinka kauan tätä puhelinsoittoa joutuu odottelemaan.

Tämä puoli tuli vastaan aika äskettäin, sain sen puhelinsoiton ja sain töitä. Puoleksi vuodeksi, mitä voi tässä tilanteessa pitää aikamoisena voittona! Ennen kaikkea siitä syystä, että työ on käytännössä ”oman alan” hommia. On ollut vaikeuksia käsittää, että näin oikeasti kävi. Ja jotta ei kuulosta liian helpolta tai onnekkaalta, työ ei ole ihan normaalireittien kautta saatu, vaan nuorisotakuuseen liittyvän projektin kautta. Kuten edellisessä kirjoituksessa pohdin, niitä mahdollisuuksia todella on luotava: selvitettävä kaikki mahdolliset projektit ja reitit, oltava aktiivinen ja kuten tässä tapauksessa, keskusteltava avoimesti työnhaussa ystävien/kaverien kanssa, jotta kuulee niistäkin mahdollisuuksista, jotka omiin silmiin ei ole sattuneet! 

Voimia jokaiselle, joka sitä puhelinsoittoa odottelee. Tämän kokemuksen perusteella uskaltaa sanoa, että kunhan vain on aktiivinen, tekee tasaiseen tahtiin töitä työnhakunsa eteen, jonain päivänä suunta muuttuu. 

Koska puolen vuoden päästä tilanne on taas epävarma, työnhaun teema säilyy kiinnostuksen kohteena. Työ vaatii myös vähän opiskelua, työn muodostava teema on vielä vähän vieras. Toivottavasti jää silti aikaa myös uusien jäätelömakujen testaamiseen!

Miksi irtokarkkipussin pohjalle jää aina ”pahoja” karkkeja, vaikka on ite valinnut koko sen sisällön??