Onnen komponentit
Istuessani viime yönä ratikassa matkalla kotiin ystävien luota koin valaistuksen hetken: olen onnellinen. Aidosti, oikeasti onnellinen, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ehkä ensimmäistä kertaa koko aikuiselämäni aikana.
Ajatus iski yllättäen ja aiheutti vielä suuremman onnentunteen. Tajusin, että elämäni on vihdoin siinä kunnossa, etten erityisesti kaipaa mitään, vaikkei elämäni tietenkään täydellistä olekaan. Aloin miettiä mitkä ne asiat elämässäni ovat, jotka tämän olotilan aiheuttavat.
1. Minulla on elämässäni valtavasti ihmisiä joista välitän, ja jotka todella välittävät minusta.
Tämä voi kuulostaa jotenkin itsestäänselvältä, mutta ei se oikeastaan ole. Mietin viimeksi ystävänpäivänä sitä, miten onnekas olenkaan kun minulla on paljon ystäviä ja läheisiä joille kertoa välittäväni heistä. Tulen surulliseksi ajatellessani, että maailmassa, ja pelkästään Suomessa, on valtavasti ihmisiä joilla ei ole ketään joka auttaisi hädässä, jolle soittaa kun tuntee olonsa yksinäiseksi ja jotka joutuvat elämään yksinäisyytensä kanssa päivästä toiseen. Minä olen onnistunut keräämään ympärilleni melko suuren joukon ihmisiä, jotka haluavat viettää kanssani aikaa, haluavat tietää mitä minulle kuuluu ja jotka iloitsevat siitä kun minulla menee hyvin. Minun ei koskaan tarvitse olla yksin jos en halua, ja tiedän ettei ole niin suurta hätää, etteikö elämästäni löytyisi ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan.
2. Olen terve.
Tämäkin on asia joka otetaan itsestäänselvyytenä niin kauan kunnes asiantila muuttuu huonompaan. Itse olen onnistunut selättämään toistuvan ja syvän masennuksen terapian avulla ja viimeinkin uskon siihen, että tämä hyvä oloni ei ole ainoastaan kausi masennusjaksojen välissä. Fyysinen kuntoni voisi toki olla parempi, mutta se on asia jonka eteen aion seuraavaksi alkaa tekemään töitä. Olen kuitenkin perusterve, jolloin kunnon kohottamiseen ei ole mitään fyysisiä esteitä.
3. Minulla on töitä omalla alallani.
Vaikka työ alallani onkin pätkittäistä ja kausiluonteista, olen onnistunut saamaan työn joka on suhteellisen pitkäkestoinen (huimat viisi kuukautta!) ja luotan siihen, että töitä löytyy jatkossakin melko helposti. Kaiken lisäksi nykyinen työni on kokemukseeni nähden melko haastavaa, mutta uskon suoriutuvani tästä hyvin ja tämän jälkeen on vain taivas rajana :)
4. Olen sinut itseni kanssa.
Tämä on ehkä tärkein asia kaikista, sillä on vaikea olla onnellinen yllä mainituista asioista jos tämä osa-alue ei ole kunnossa. Olen joutunut tekemään hartiavoimin töitä terapiassa, että pääsisin tähän tilaan ja jossain vaiheessa se näytti täysin saavuttamattomalle. Olen oppinut itsestäni valtavasti parin viime vuoden aikana, enemmän kuin ehkä koko elämässäni siihen mennessä. Ajoittain tuskallisenkin matkan aikana olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja tunteitani, ja nyt osaan vihdoin elää eläämäni kuten itse haluan, ei niin kuin muut odottavat tai kuten luulen muiden minulta odottavan.
Tietysti on vielä asioita joita elämästäni ”puuttuu”, kuten parisuhde tai se että saisin vihdoin opiskeluni päätökseen. Mutta parisuhde ei tunnu enää asialta jota tarvitsisin tekemään minut onnelliseksi tai jonka odottaisin ratkaisevan kaikki ongelmani. Viihdyn varsin hyvin itseni kanssa, enkä koe yksinäisyyttä niin usein tai niin syvästi kuin vielä vähän aikaa sitten. Parisuhde tuntuu nyt ennemminkin asialle, johon olen valmis ja se voi tulla sitten kun tulee, ja joka lähinnä kruunaisi jo valmiiksi hyvän elämäni sen sijaan että tekisi kurjasta elämästä kertaheitolla ihanaa.
Opintojeni suhteen olen myös onnistunut rentoutumaan, etenkin kun huomaan että olen haluttu työmarkkinoilla ilman (toista) tutkintoakin. Ja koska minulla jo yksi tutkinto on taskussa, niin ei sen toisen kanssa ole niin hätää. Tärkeintä on se, että saan tehdä sitä työtä mistä pidän ja joka tuo sisältöä elämääni, oppiminen kun ei ole koulusta kiinni.
Ehkä oleellisinta onnellisuuteni kannalta on sen tunnistaminen ja kaikkien yllä mainittujen asioiden tajuaminen. Onnellisuus minulle ei tarkoita ohikiitäviä huippuhetkiä, niin ihania kuin ne ovatkin, vaan sitä vankkaa perustunnetta että elämä on hyvää vaikeuksista huolimatta. Tuntuu hyvältä kun on tyytyväinen itseensä ja elämäänsä, eikä koe valtavaa kaihoa jonnekin muualle. Luotan siihen, että hyviä asioita taphtuu, ja että huonot hetket menevät ohi eivätkä pilaa kokonaistunnetta hyvästä elämästä.