Ihana kamala ihastus
Ihastuminen on rankkaa. Sitä vaipuu ihan teini-ikäisen tasolle kytätessään puhelinta, miettien että tykkääkö se vai eikö se tykkää, ja miten paljon se tykkää ja säikähtääkö se jos kerron että minä tykkään. Toisaalta tuntuu ihanalta kun perhoset pyörii vatsassa ja toisen ajatteleminenkin saa suupielet kääntymään ylöspäin. Kaikki keskittymiskyky on mennyttä, töiden tekeminen on muuttunut lähes mahdottomaksi ja kaverit pyörittelevät silmiään kun hehkutan toisen ihanuutta.
Minusta ei ole tuntunut tällaiselle todella pitkään aikaan. Ja viimeksi kun ihastuin tunteet olivat täysin yksipuoleisia, nyt saan sentään vastakaikua. Ja se pelottaa ihan helvetisti. Minulla on todella voimakas tunne, että voisin oikeasti olla tämän ihmisen kanssa vaikka olemme vasta tutustuneet. Ja ihastumiseen/rakastumiseen liittyy aina pelko menettämisestä, etenkin jos on hylkäämistunnelukkoja kuten itselläni. Silti en halua pötkiä pää kolmantena jalkana karkuun, vaikka hieman ahdistun ajatuksesta että toinen ei ehkä pidemmän päälle tykkääkään yhtä paljon kuin itse tykkään. Olen kuitenkin valmis ottamaan riskin, sillä en kovin usein tapaa ihmistä joka tuntuu heti alusta lähtien näin oikealle ja joka vaikuttaisi haluavan olla myös minun kanssani. Olemme tunteneet vasta pari viikkoa, mutta mikäli hän haluaisi heittäytyä kanssani virallisesti parisuhteeseen olisin siihen täysin valmis, ja se on minulle täysin epäluontaista!
Ikävintä tässä on se, että Ihastukseni on lähdössä kuukauden lomareissulle Eurooppaan. Vaikka ystäväni minulle hokevat, että kuukausi on lyhyt aika ja menee todella nopeasti, tuntuu se silti kurjalle etenkin kun olemme vasta tavanneet. Entä jos hänen tunteensa muuttuvat matkan aikana? Ajatteleekohan hän minua matkallaan? Mitä tapahtuu sitten kun hän palaa? Haluaisin ilmaista tunteeni jotenkin hänelle ennen kuin hän lähtee matkalle, että hän tietäisi että ainakin minä toivon juttumme jatkuvan hänen reissunsa jälkeen. En kuitenkaan halua säikäyttää häntä vielä näin alkuvaiheessa turhan suurilla tunnustuksilla. Yritän hänen poissaollessaan pitää itseni mahdollisimman kiireisenä ja järjestää ohjelmaa etenkin viikonlopuille, niin aika kuluisi nopeammin. Voiko toista ikävöidä jo etukäteen?
