Koirakuume

Toisilla on vauvakuume, minulla on koirakuume. Olen pienen ikäni ollut paljon tekemisissä koirien kanssa, molemmilla vanhemmillani on ollut koiria. Olen elänyt samassa taloudessa saksanpaimenkoiran, landseerin sekä kahden snautserin kanssa (kaikki eivät olleet samassa taloudessa samaan aikaan). Kauppamatkani varrella on koirapuisto jonka aidan yli olen haikeana katsellut koirien telmimistä ja harkinnut jonkun karvaisen söpöläisen kaappaamista kun omistajan silmä välttää (no en nyt oikeasti).

 

Tällaisesta mustasta kääpiösnautserista olen haaveillut. Kuva täältä.

 

Ja miksi en sitten ole vielä hankkinut sitä koiraa jota niin kovasti kaipaan? Vaikka koirakuumeeni lähentelee ajoittain pakkomiellettä tulee järki kuitenkin väliin ja seuraavista syistä olen lykännyt koiranhankintaa:

1) Asun yksin melko pienessä asunnossa. Asunnon koko ei sinänsä ole deal breaker, kyllä sinne pienen koiran voisi ottaa, ja etenkin yksin ollessaan koiralle onkin parempi että sen liikkumatila ei ole turhan suuri. Toki pienessä asunnossa asuva koira kaipaa enemmän ulkoilutusta kuin pihallisessa omakotitalossa asuva. Olisin myös täysin yksin vastuussa koiran päivittäisestä huolehtimisesta, mikä ei sinällään minua pelota, mutta siinäkin tulee käytäntö vastaan, lue kohta 2.

2) Minulla ei ole vakituista työtä ja silloin kun olen töissä työaikani voivat olla hyvin epäsäännölliset. Tässä on kaksi pointtia: raha ja aika. Koska minulla ei ole säännöllisiä tuloja ja olen joutunut turvautumaan mm. toimeentulotukeen ajoittain en haluaisi rasittaa talouttani ylimääräisellä ruokittavalla suulla. Paitsi että koiran hankintakulut voivat olla suuret myös päivittäiset kulut ja etenkin yllättävät kustannukset (esim. eläinlääkäri) voisi kaataa talouteni. Ja epäsäännöllisten työaikojeni takia koira voisi joutua olemaan yksin pitkiä aikoja. Tähän on toki tarjolla erilaisia ratkaisuja, dog sitteriä ym. mutta pääsääntöisesti se on kuitenkin omistajan vastuulla hoitaa koiransa.

3) En ole ihan varma lemmikin pitämisen eettisyydestä, etenkin jos puhutaan pentukoiran ottamisesta. Se tulisiko ihmisillä ylipäätään olla lemmikkieläimiä vai onko elämä ihmiskodissa pohjimmiltaan eläimen luonteen ja vaistojen vastaista (huolimatta siitä että ihmisillä on ollut vuosituhansia eläimiä paitsi hyöty- myös lemmikkieläiminä) on pidempi keskustelu kuin mihin nyt haluan tässä uppoutua, mutta onko ajatus siitä että käytännössä minun viihdykkeekseni on ”teetetty” koiranpentu täysin kestämätön? Olen harkinnut myös löytökoiran ottamista, mutta niissäkin on omat riskinsä ja etenkin ensimmäisenä omana koirana kokisin turvallisemmaksi ottaa pennun jonka voin itse kasvattaa ja jonka alkuperän ja taustan pystyn tarkistamaan. Ja ottaisin mielelläni sellaisen koiran jonka rodusta minulla on kokemusta joten tietäisin suunnilleen mitä odottaa.

Kaikista näistä syistä johtuen jatkan koirien katselemista koirapuiston aidan yli ja haaveilen siitä päivästä kun olen säännöllisessä päivätyössä johon voisi parhaassa tapauksessa ottaa koiran toisinaan mukaan. Kyllähän sellaisia töitä elokuvan tekijöille on rutkasti tarjolla, onhan?

Kuulisin mielelläni kokemuksia ja vinkkejä yksinasuvilta ja etenkin epäsäännöllistä työtä tekeviltä koiranomistajilta!