Median naiskuva ja itsetunto
Edit: tämä juttu on kirjoitettu alunperin joulukuussa 2011. Lilyn uudistuksen myötä kuitenkin upotettu video ei toiminut ja sen korjattuani Lily julkaisi postauksen uutena.
Kävin viime perjantaina kiinnostavan keskustelun parin opiskelukaverini kanssa, pienessä hiprakassa tietenkin, eikä keskustelu varsinaisesti johtanut mihinkään tuloksiin mutta sytytti päässäni ajatusketjun (nehän ne ovat parhaita keskusteluja). Miespuolinen luokkakaverini kysyi minulta miksei minulla ole miestä, vaikka olen niin upea ja seksikäs nainen. Keskustelu johti pian siihen, että juttutoverini jakoivat minulle miehen mielipiteitään siitä kuinka naiset antavat median vaikuttaa liikaa itsetuntoonsa ja ulkonäköpaineisiinsa. Kuulemma miehet eivät ole ollenkaan niin ”mallimaisten” naisten perään kuin annetaan ymmärtää, ja että seksikkäintä naisessa ei sittenkään ole ulkonäkö vaan itsetunto, ja että minäkin saisin kyseisestä kapakasta kenet tahansa miehen, jos vain uskaltaisin lähestyä.
Vaikka yleensä koen utelut rakkauselämästäni lähinnä ärsyttävinä ja ahdistavina, jäi tästä keskustelusta päällimmäisenä mieleen ajatus siitä, miten median levittämä (epärealistinen) kauneusihanne vaikuttaa naisten ja erityisesti omaan itsetuntooni. Kahden miespuolisen keskustelukumppanini oli todella vaikea ymmärtää, että kyseisen kauneusihanteen vastustaminen ei välttämättä ole tahdonalainen asia. Vaikka itsekin teen päivittäin töitä sen eteen, että yritän hyväksyä itseni ja ruumiini sellaisena kuin se on, makkaroineen kaikkineen, niin silti jostain syvältä nousee se ajatus, ettei minua kukaan huoli kun tästä kaupungista löytyy niin paljon kauniimpiakin (lue: mielestäni enemmän sitä median levittämää naiskuvaa vastaavia) naisia.
Puhuin aiheesta myös läheisen tyttökaverini kanssa myöhemmin viikonloppuna. Hän kamppailee aivan samojen epävarmuuksien kanssa, vaikka mielestäni (ja myös todella monien muiden mielestä) hän on aivan valtavan kaunis. Puhuimme siitä miksi on niin vaikea luottaa omaan viehätysvoimaansa ja kuinka harvoin lopulta on niitä hetkiä, jolloin katsoo itseään peilistä ja miettii että ”vau, olenpa kuuma kissa”. Ja kuinka vaikea on uskoa, jos joku vilpittömästi kehuu kauniiksi tai muuten vain upeaksi (etenkin jos sen tekee ystävät, hehän ne ovat kaikkein puolueellisimpia…)
Törmäsin netissä amerikkalaisen kirjailijan ja tutkijan Jean Kilbournen videoon Killing Us Softly, joka perustuu hänen luentosarjoihinsa median ylläpitämästä kauneusihanteesta ja naiskuvasta. Kilbourne on tutkinut mainonnan naiskuvaa jo 70-luvulta saakka ja kiertää luennoimassa aiheesta yliopistoissa ympäri USA:n. Vaikka olen pitkään ollut tietoinen siitä, että mainosten ja naistenlehtien naiskuva aiheuttaa ainakin minussa ahdistusta, en ollut tajunnut miten systemaattista ja kulttuuriimme syvälle juurtunutta seksistinen naiskuvan levittäminen todella on.
https://youtube.com/watch?v=0cakLF_16I4
Itse lakkasin tilaamasta naistenlehtiä (erityisesti muotiin ja kauneuteen keskittyviä) jo vuosia sitten, mutta lehdet ovat vain pisara meressä, sillä Kilbournen mukaan nykyaikainen ihminen altistuu noin 3000 mainokselle päivässä. Elämämme on kuin kohtaus Kellopeliappelsiini-elokuvasta, jossa päähenkilö Alex ”terapoidaan” kunnialliseksi kansalaiseksi pakottamalla hänet katsomaan ultraväkivaltaisia videoita. Meille vain syötetään joka puolelta kuvastoa siitä, miten ainoastaan kauniina, hoikkana ja täydellisenä voi olla onnellinen, saada ihanan elämän, upean miehen, hyvän työn ja tyydyttävän seksielämän. Emme pysty sulkemaan kuvavirtaa vaikka haluaisimmekin, ellemme sitten ole valmiita muuttamaan erämaamökkiin ja alkamaan erakoksi.
Pientä toivonkipinää minussa pitää yllä se, että pienin askelin mediassa on vihdoin alkanut näkyä toisenlaisiakin naisia. Normaaleja, tavallisia, kauniita naisia. Naisia jotka sanovat ei kuvankäsittelylle (kuten ihana Kate Winslet) ja uskaltavat paljastaa itsensä kaikessa kauneudessaan. Ehkä jonain päivänä minäkin saan taottua alitajuntaani asti sen että olen todella kaunis tällaisena, eikä minun tarvitse muuttaa itseäni kelvatakseni jollekin toiselle.