Nettideittailun ihanuus ja kamaluus

Nettideittailu on kamalaa ja aiheuttaa minussa ajoittaista ihottumaa. Kuitenkin huomaan aina tasaisin väliajoin palauttavani nettiprofiilini aktiiviseksi (lue: kun olen ollut tarpeeksi kauan ilman mitään säpinää) ja toivovani että ehkä tällä kertaa sieltä löytyy se helmi jonka kanssa voisi olla jotain tulevaisuutta. Olen siinä vaiheessa autuaasti unohtanut sen vitutuksen jonka vuoksi profiilini suljin kuukausia aikaisemmin.

Minulla on vuosien kokemus online-deittailusta eri sivustoilla, pääsääntöisesti kokemukset ovat olleet joko mitäänsanomattomia tai sitten yksinkertaisesti huonoja. Mutta koska mukaan on mahtunut ne muutamat onnistuneet treffit ja tapailuyritykset (joiden kaatuminen ei ole johtunut millään tapaa käytetystä tapaamisvälineestä) en ole vielä valmis heittämään pyyhettä kokonaan kehään, vaan optimistisesti ajattelen että koko ajanhan ihmiset eroaa ja etsii uusia kumppaneita, pakko sinne on joku hyväkin välillä eksyä.

Olen myös vuosien aikana oppinut tunnistamaan jo profiilin/viestin perusteella ne miehet, jotka voisivat minua kiinnostaa myös kasvotusten. Tähän joku voisi älähtää, että kaikki eivät ole niin hyviä kirjallisessa viestinnässä etc, mikä on toki tottakin, mutta oman empiirisen kokemuspohjani perusteella en viitsi enää nähdä vaivaa treffaamalla miestä, jonka profiilista en saa minkäänlaista persoonallista kuvaa tyypistä tai joka vaikuttaa ”ihan kivalta” muttei sen enempää. Jos minut on tämän ronkeliuteni takia tuomittu olemaan yksin lopun elämääni niin, no, se on minun henkilökohtainen helvettini. Siksi vastaan harvoille ja tapaan livenä vielä harvempia.

 

Pääsääntöisesti olen jakanut miesten profiilit ja viestit neljään kategoriaan:

Törkimykset ja seksin ehdottelijat
Tämä on se naisten eniten kammoama/inhoama miestyyppi deittisivustoilla. Vaikka mikään profiilissasi ei viittaisi siihen, että olet etsimässä pelkkää seksiä, tai vaikka se olisi erikseen kielletty profiilissasi, nämä ällötykset kokeilevat silti onneaan ehdottelemalla mitä mielikuvituksellismpia tapoja häväistä sinua. Yleensä klikkaan suoraan delete-nappulaa, joskus joudun blokkaamaan sitkeimmät tapaukset jotka eivät ota hiljaisuudesta ymmärtääkseen.

Massaspämmääjät
Massaspämmääjät eivät yleensä lue (tai ainakaan heidän viesteissään mikään ei viittaa siihen että he olisivat lukeneet) profiileja vaan lähestyvät massoittain naisia yksinkertaisilla viesteillä ikään kuin kokeillakseen josko joku tarttuisi. Yleisimmin viesti koostuu maksimissaan kahdesta tai harvemmasta lauseesta (”Kiva profiili, haluatko jutella?”) koska se on nopein tapa lähestyä satoja naisia lyhyessä ajassa. Joskus saattaa pidempikin viesti tupsahtaa inboksiin mutta niistäkin yleensä lähemmällä tarkastelulla huomaa ettei sitä profiilia ole luettu. Ja on ollut niitäkin tapauksia jotka ovat lähettäneet sanasta sanaan saman viestin useaan kertaan jos aikaisempiin ei ole vastannut mitään! Ovatko vain sitkeitä vai ovatko kenties unohtaneet kaikessa spämmäyksessään että tätä typykkää lähestyin jo, sitä en koskaan saane tietää. Joka tapauksessa, nämä massapostit menevät surutta suoraan roskiin samoin kuin törkyviestit.

Ihan kivat mutta ei säväytä
Tämä on itselleni ongelmallisin kategoria, koska tähän uppoaa monenlaisia miehiä, joilla kuitenkin on yksi yhteinen ominaisuus: mikään heidän viestissään tai profiilissaan ei aiheuta minussa riemunkiljahduksia. Heissä ei ole mitään erityistä vikaa jonka voisi sormella osoittaa, kirjoittavat asiallisesti ja selvästi profiilini lukeneina, ovat perusmukavia ja yleensä ihan kivannäköisiäkin, mutta en vaan saa mitään otetta heidän persoonastaan. Aiemmin annoin tällaisille miehille mahdollisuuden, mutta kun useamman yrityksen jälkeen huomasin että jos ei kiinnostukseni ole herännyt netissä niin se ei myöskään herää kasvotusten. Nykyään en oikein osaa vastatakaan tällaisten miesten viesteihin, kun en haluaisi jättää vastaamatta mutta kuinka sanot toiselle yhden viestin jälkeen että sori, et oo yhtään mun tyyppiä vaikuttamatta totaalisen koppavalta nartulta (mikä minä sitten ehkä olen).

Helmet
Todelliset harvinaisuudet, mutta kun sattuu kohdalle niin tuntuu kuin olisi voittanut lotossa. Nämä eivät yleensä ole niitä jotka lähestyvät minua viestillä (kuin joskus todella, todella harvoin) mutta joille on itse ihan pakko lähettää joku mukahauska ja mukaälykäs yhteydenotto, koska harmittaahan se jos ei edes yritä. Profiili on yleensä onnistuttu kirjoittamaan niin, että siitä välittyy omistajansa persoona ja huumorintaju, itseä ei ole otettu turhan vakavasti mutta tosimielellä ollaan kuitenkin liikkeellä. Jos tällaisen helmen olen onnistunut treffeille asti saamaan en ole yleensä joutunut pettymään, vaan minulla on ollut aidosti kivaa ja olen tuntenut vetoa ja joskus jopa kemiaa näiden ihmisten kanssa. Toisinaan se toinen osapuoli ei valitettavasti koe sitä samaa vetoaa ja homma ja yksiin treffeihin, joskus olen ihan tapailuasteelle edennyt. Se miksi ne jutut eivät ole edenneet mihinkään vakavampaan onkin sitten eri tarina, eikä oikeastaan liity enää nettideitteihin millään tavalla. Nämä miehet ovat kuitenkin se syy, miksi aina palaan deittisivustoille ja haluan antaa niille uuden mahdollisuuden.

 

Kaiken kaikkiaan siis nettideittailu ei kai ole sen parempaa tai huonompaa kuin live-elämän interaktiot voivat olla, mutta toki ne jotenkin tiivistetyssä muodossa tuovat esiin ihmisten parhaat ja huonoimmat puolet. Kuitenkin kumppanin löytäminen netistä on tänä päivänä niin yleistä, että pakkohan siellä/täällä on niitä on normaaleja, kivojakin tyyppejä pyöriä (olenhan minäkin netissä). Ehkä kuitenkin jos nettideittailun aloittaa kamalan korkeilla odotuksilla tulee pudotus olemaan kova. Oman kokemukseni perusteella antaisin kaksi ohjetta nettideittailuun: ole kärsivällinen ja pidä seula tiukkana.

 

Tämän postauksen inspiraationa toimi tämä Jezebelin artikkeli.

Kaikki gif:t ovat F*ck No Internet Dating -Tumblrsta, joka on muuten hillittömän hauska!