Selibaatista
Eräs ystäväni kuvaili joskus selibaattia maratoniksi: alun jälkeen tulee se vaihe kun tuntuu ettei kestä ja tekisi mieli lopettaa, mutta kun pääsee tämän vaiheen yli voisi juosta vaikka maailman tappiin asti. En tiedä siitä maailmantapista, mutta kyllä siitä tosiaan ajan myötä tulee helpompaa kun pahin kutka lientyy. Nyt tulee tunnustus (rumpujen pärinää): olen ollut selibaatissa noin kolme ja puoli vuotta (and counting). Tämä on jonkinlainen ennätys jo itsellenikin enkä tosiaan ajatellut tämän jatkuvan näin pitkään.
Selibaatti tarkoittaa seksistä kieltäytymistä ja sitä voi olla täydellistä (myös masturbaatiosta kieltäydytään) tai osittaista (masturbaatio sallittu). Myös vastentahtoista selibaattia on olemassa, eli kun seksiä haluaisi harrastaa mutta joko sitä ei ole tarjolla tai siihen ei fyysisesti kykene. Itselläni kyseessä on (pääsääntöisesti) vapaavalintainen osittainen selibaatti, johon on johtanut moni syy.
Kun yli kolme vuotta sitten ”lopetin” seksin harrastamisen olin juuri päättänyt kesäromanssin muutettuani pääkaupunkiseudulle. Oltuani tottunut säännölliseen seksiin tuntui seksinpuute melko raastavalta alkuun, joten päädyin sänkyyn erään tuttavani kanssa, jonka kanssa minulla oli ollut jo vuosia jonkinlaista kissa-hiiri-peliä, mutta jonka kanssa en ollut koskaan mennyt flirttiä ja pussailua pidemmälle. Seksi oli sanalla sanoen huonoa, kännistä, siitä puuttui aito intohimo ja osaltani oli kyseessä lähinnä kokeilu olisiko meillä yhtä paljon kemiaa sängyssä kuin sen ulkopuolella. Ei ollut.
Tätä kaikkea edelsi ns. ”villit nuoruusvuoteni” jolloin en ollut kovin tarkka siitä kenet sänkyyni raahasin. En ollut kaupunkimme pahin jakorasia, mutta en voi väittää muistavani kovinkaan monen partnerini nimeä… Tämän kemia-kokeiluni jälkeen minulle tuli tyhjä olo (kuten minulla oli useimmiten ollut yhdenillanjuttujen jälkeenkin) ja tajusin että hain seksistä jotain sellaista mitä en voisi yhdenillanjutuista saada. Päätin, että seuraavan kerran harrastaisin seksiä sellaisen ihmisen kanssa, josta aidosti välittäisin, tai jonka kanssa tuntisin edes aitoa intohimoa. Odotan sitä ihmistä yhä.
Osaltaan selibaattini pituutta selittää myös pitkä masennusjakso, josta olen vasta viime aikoina alkanut todella toipua. Libidoni oli myös pitkään melko kadoksissa, tiedä sitten johtuiko se mielialalääkityksestä vai varsinaisesta masennuksesta. Nyt kun alan olla taas tasapainossa itseni kanssa alkavat halunikin palata. Ja tässä tuleekin dilemma. Olen edelleen sitä mieltä, että en saa yhdenillan seikkailuista sitä läheisyyttä jota oikeasti kaipaan eikä minua kiinnosta edes fuckbuddyn hankkiminen, koska en oikeastaan pysty pitämään yllä tyydyttävää seksisuhdetta ellei mies herätä minussa jonkinlaisia romanttisia tuntemuksia. Seksiä mieleni tekee kuitenkin lähes päivittäin.
Toivon ettei minun tarvitse odotella toista 3,5 vuotta päättääkseni selibaattini.