Deittiväsymys

Taas se iski, deittiväsymys. Vaikka Tinder olikin tällä käyttökerralla selkeästi suosiollisempi kuin aikaisemmin (tai ehkä sen takia) en ole oikein jaksanut kesäkuun jälkeen ottaa siitä kaikkea irti. Matcheja on tosiaan mukava määrä ja jopa keskustelunaloituksia. Mutta en jaksa. En jaksa käydä niitä samoja small talkeja, samoja peruskysymyksiä, samoja ensitreffejä yhä uusien ja uusien ihmisten kanssa. Joten eilen illalla poistin jälleen Tinderin puhelimestani (tällä kertaa en kuitenkaan koko profiiliani palvelusta).

Osittain väsymys johtuu töistä, olen ollut kuvausputkessa ja yleensä sen aikana en tahdo jaksaa ylläpitää olemassaoleviakaan ihmissuhteita saati luoda uusia. Kuitenkin tämä työkeikka on ollut helpompi ja mukavampi kuin monet aiemmat, ja aikaakin on jäänyt jopa sosiaaliselle elämälle, eli pelkästään töitä ei voi syyttää tästä uupumisesta. Kesäkuiset vuorokausitreffit eivät johtaneet enää toiseen tapaamiseen, sen toisen osapuolen päätöksestä, ja sen jälkeen olen halunnut keskittyä muihin asioihin kuin deittailuun. Töiden lisäksi (ja niiden tuoman taloudellisen tilanteen parantumisen myötä) olen keskittynyt kotini sisustamiseen ja muihin mukavilta tuntuviin asioihin kuten lukemiseen ja Gilmore Girlsiin. Juuri nyt oma seura tuntuu parhaalta seuralta.

Odotan myöskin innolla syksyistä lomareissuani joka alkaa heti kun työsuhde päättyy. Lähden vuokra-autolla Suomen mittaiselle roadtripille, aion reissata Suomen päästä päähän noin kymmenessä päivässä. Osan reissusta olen kavereiden kanssa mökillä tai majailen tuttujen nurkissa, mutta vietän myös muutaman päivän Lapissa omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Ja odotan sitä aivan intopinkeänä. Ei tarvitse mennä kenenkään muun aikataulujen tai toiveiden mukaan. Miten ihanalta tuntuu ajatus: vain minä, auto ja tunturit.