Ei kiitos
Seuraa paljastus: en ole harrastanut seksiä (toisen ihmisen kanssa) viime kesän jälkeen. Olen ollut yhdynnässä viimeksi vuonna 2013. En ole koskaan saanut orgasmia kumppanin kanssa, vaikka saan orgasmin aina sooloseksissä. Minulla ei ole koskaan ollut todella hyvää seksiä miehen kanssa.
Olen ollut selibaatissa ennenkin joskin en voi sanoa että tämän hetkinen selibaattini olisi täysin oman valinnan tulos, tai ainakaan se ei sellaisena alkanut. En ole vain viime kesän jälkeen tavannut sellaisia ihmisiä joiden kanssa olisin halunnut seksiä. Ja vaikka kaipaankin ihokosketusta ja toisen ihmisen läheisyyttä en varsinaisesti kaipaa seksiä, ainakaan sellaisena mihin olen mieskumppaneiden kanssa tottunut.
En ole koskaan täysin kokenut että minun tarpeeni ja haluni olisivat tulleet huomioiduksi seksissä, edes silloin kun olen ollut sellaisen ihmisen kanssa josta todella välitin ja jonka koin välittävän minusta. Ja sellaiset miehet jotka kehuskelevat esimerkiksi tykkäävänsä antaa suuseksiä naiselle tai olevansa muuten jotenkin naisen nautinnon asialla herättävät minussa lähinnä mielikuvan käytetyn auton myyjästä. Seksissä on yleensä toistunut sama kaava, joka päättyy yhdyntään ja miehen orgasmiin. Ja koska tiedän mihin asiat johtavat kieltäydyn helpommin myös muunlaisesta kosketuksesta jos en ole halukas juuri sillä hetkellä yhdyntään.
Vaikken koe olevani millään tavalla traumatisoitunut, koostuu seksuaalihistoriani erinäisten kumppanien kanssa lähinnä kokemuksista joissa olen joustanut rajoistani kun en oikeasti olisi halunnut, tehnyt ja antanut tehdä itselleni asioita joista en erityisesti pidä ja kokenut etten voi tietyn pisteen jälkeen enää kieltäytyä. Minua on painostettu seksuaalisiin tekoihin vastavuoroisuuden nimissä, minun seksuaalisuuttani ja kehoani on halveerattu kieltäytyessäni, minulle on sanottu ”eiköhän tässä ollut tarpeeksi esileikkiä” kun olen toivonut hyväilyjä, suudelmia tai läheisyyttä. Pahimmillaan olen kokenut olevani miehille lähinnä masturbointiväline. Asiaa ei auta se, että naisena minut on ehdollistettu objektiksi, jolloin ajatukseni keskittyvät seksissä enemmän siihen miltä näytän kuin omiin kehollisiin tuntemuksiini. Kehoni ei ole ensisijaisesti omani vaan alisteinen muiden katseille ja arvostelulle.
Silloinkin harvoin kun olen aidosti nauttinut seksistä se on johtunut lähinnä siitä, että olen ollut ihmisen kanssa johon minulla on ollut tunneside ja jonka läheisyydestä nautin, eikä niinkään siitä että minulle olisi yritetty tuottaa fyysistä nautintoa. Olen pyrkinyt kertomaan mikä minulle toimii ja ohjailemaan joskus kädestä pitäen, mutta useimmiten miehet palaavat siihen mitä olivat tekemässä. Ilmeisesti he kuvittelevat tietävänsä minua paremmin mikä minulle toimii. Minun nautintoni on aina tuntunut toissijaiselta, ja minun toivomani asiat ovat ”esileikkiä” ja vapaaehtoisia toimia jotka voi skipata jos mies haluaa pikaisemmin yhdyntään. Nautintoni pitäisi syntyä heidän ehdoillaan, mahdollisimman näyttävästi ja äänekkäästi jotta he voivat tuntea olonsa miehekkäiksi ja hyviksi rakastajiksi.
En tiedä miten pitkään nykyinen selibaattini jatkuu. Mikäli tapaan kiinnostavan miehen toivon hänen olevan sellainen, jolle voin avoimesti puhua tarpeistani ja toiveistani seksin suhteen ilman että minun tarvitsee varoa hänen fragiilia maskuliinisuuttaan. Siihen asti tyydyn vain nauttimaan itsestäni.
Aihetta liippaavaa lisälukemista:
The Orgasm Gap: The Real Reason Women Get Off Less Often Than Men and How to Fix It
3 Ways Men Wanting to ’Focus On Her Pleasure’ During Sex Can Still Be Sexist
MetaFilterin ketju emotionaalisesta työstä (liittyen seksiin alkaen sivulta 18)
Why Does Dating Men Make Me Feel Like Shit?