I <3 Berlin
Ah, ihana Berliini. Olin tänä vuonna toista kertaa Berliinissä, tällä kertaa en kuitenkaan puhtaasti vapaa-ajan matkalla vaan opintoihini kuuluvalla Berlinale-elokuvafestivaalimatkalla.
Kuva (c) Mahdoton Nainen
Viisi päivää Berliinissä hujahti kuin huomaamatta ja ihan niin paljon ei ollut aikaa vain hengailla kuin olisin toivonut. Tällä kertaa asuimme koulukaverini kanssa Prenzlauer Bergissä huoneistohotellissa, jonka koulu (onneksi) maksoi. Alue on ihastuttava eikä kovin kaukana itse ytimestä, ja julkinen liikenne Berliinissä on toimivaa eikä Euroopan kalleimmasta päästä (kuten esim. Lontoo). Viiden päivän matkustajakortti eli Berlin Welcome Card maksoi noin 30 euroa ja sillä sai vapaasti matkustella A- ja B-vyöhykkeillä.
Nähtävyyksiä emme kauheasti ehtineet katsella, muurilla piti tietysti käydä ja East Side Gallery tarjoaa 1,3 kilometrin verran vanhaa muuria ja uutta muuritaidetta. Brandenburgin portti on tietysti varma turistivetonaula ja nyt helmikuun pakkasilla siellä ei juuri muita kuin turisteja näkynytkään.
Kuva (c) Mahdoton Nainen
Itse festivaalien puolella ei ollut aikaa kauheasti pyöriä, mutta olimme joka päivä pari tuntia töissä Elokuvasäätiön ständillä European Film Marketissa. Onneksi Market-passilla pääsi katsomaan skriinauksia, joten muutaman leffan ehdin näkemään. Mikäli jossain törmäätte niin suosittelen lämpimästi tanskalaista (miten ne ovatkin niin perhanan hyviä elokuvantekijöitä siellä Tanskassa?) A Royal Affair-elokuvaa, joka kertoo Tanskan ”hullusta” kuninkaasta Christian seitsemännestä ja hänen vaimostaan Carolinesta jolla on suhde kuninkaan lääkärin Johann Friedrich Struenseen (upea Mads Mikkelsen) kanssa. Itse olen ihan höpönä epookkielokuviin, joten tämä hienosti tehty elokuva iski juuri oikeaan hermoon.
Kuva Zentropa Entertainments
Parhaat festarikemut olivat ehdottomasti Iron Skyn ensi-iltabileet. Iron Sky valmistui viime hetkillä Berlinalea varten ja se myi toiseksi eniten lippuja koko festareilla. Itse ensi-iltaesitykseen ei lippuja herunut kuin tärkeimmille tyypeille, mutta onnistuimme puhumaan itsellemme liput ensi-iltajuhliin. Bileet pidettiin ihanassa ravintolassa (jonka nimeä en tietenkään muista) joka oli rakennettu vanhaan kerrostaloon. Pääsalissa oli valtava kupoli joka laittoi ihmettelemään mitä moinen rakennelma teki vanhassa asuintalossa. Bileet olivat täynnä suomalaisia ja eurooppalaisia elokuvantekijöitä ja DJ-tiskin takana pyöri Jussi69. Hänen soittamansa metalli ei ihan ollut omaan makuuni vaikka leffan teemaan tietysti sopikin. Odotan mielenkiinnolla Iron Skyn Suomen ensi-iltaa, ei se hypetys ole ihan tyhjästä voinut syntyä…
Kuva Blind Spot Pictures
Parasta antia reissussa oli tietysti päästä kansainväliseen elokuva-alan humuun, joka puolella pyörii tuottajia, levittäjiä, ostajia, myyntiyhtiöiden edustajia… Tavallaan oli onni etten tunne ketään alan suuria eurooppalaisia tekijöitä, ei tullut star struck-oloa. Punaiset matot ovat niitä todella isoja tähtiä, kuten Angelina Jolieta, Scarlett Johanssonia ja George Clooneya varten, joista en nähnyt vilaustakaan. Kuitenkin koko Berliini tuntui olevan festarifiiliksissä, joka vielä entisestään korosti ihastustani kaupunkiin. Tämä ei taatusti jäänyt viimeiseksi reissukseni kyseiseen kaupunkiin, ja toivottavasti sinne festareillekin vielä joskus pääsee, vaikka sitten oman elokuvansa kanssa…