Halipula

On se kummallista että kun pääsee pitkästä aikaa pikkaisenkaan iholle niin halipula vain kasvaa. Miten tää on mahdollista?! Oon ollut niin pitkään ilman lähikontaktia miehiin, että olin kai ehtinyt unohtaa miten hyvältä se tuntuu. Ja ei, nyt ei puhuta edes seksistä vaan sellaisesta kevyestä söpöilystä (joka on yök kun muut tekee sitä) eli käsi kädessä kävelemisestä, halailusta ja hyvänyönsuukoista. Pelottaa ihan että mitäköhän tapahtuu jos ja toivottavasti kun tää selibaatti tulee piakkoin päätökseensä, menenköhän ihan sekaisin?

En ole ollut pitkään aikaan ihastunut. Ja viimeksi kun olin niin kyseessä oli se itselleni tyypillinen tapaus, hankala ja joka ei oikein kai itsekään tiennyt mitä halusi. Tai sitten tiesi mutta ei vaan ollut kanttia sitä mulle ilmaista. Mutta tää on jotain erilaista. En koe oloani epävarmaksi vaikka en kuulisi tyypistä viikkoon, koska sitten kun kuulen niin tiedän että kiinnostusta on, ei tarvitse arvailla. En tiedä onko tää vielä ihastumista, ehkä vain läheisyyden tuomaa euforiaa. Mutta kun on vaikeuksia ajatella mitään muuta kuin yhtä ihmistä niin kyllähän se aika vakava merkki on…

 

halipula_2.gif

Suhteet Oma elämä Rakkaus Ajattelin tänään

Omalla naamalla vai ei?

Lilyn toimitus kyseli paljastavatko Lilyn kirjoittajat palstoillaan omat kasvonsa, ja miksi/miksei. Olen kommentoinut aihetta joskus jollain toisella palstalla (en nyt kuollaksenikaan muista millä), mutta aiheen noustua taas esille ajattelin kirjoittaa vähän laajemmin omaa näkemystäni asiasta.

Kuten palstaa lukevat voivat huomata olen sivupalkkiin lisännyt oman kuvani, joskaan en ole siinä erityisen tunnistettava, kaiken lisäksi kuva on jo pari vuotta vanha. Aloittaessani oman palstan pitämisen Lilyssä tein tietoisen valinnan pysyä enemmän tai vähemmän anonyyminä, sillä en oikein tiennyt mihin suuntaan palstani lähtisi muotoutumaan (jos ei siitä ota selkoa vieläkään) ja kuinka henkilökohtaisista aiheista aikoisin kirjoittaa. Kasvottomuus toi siis jonkinlaista turvaa ja vapauttaa kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa. Kyse ei ole siitä ettenkö seisoisi tekstieni tai mielipiteideni takana, vaan enemmänkin siitä että omalla naamalla kirjoittaittaessa kokisin ehkä enemmän tarvetta sensuroida itseäni ja mahdollisia yksityiskohtia (jotka usein ovat niitä mielenkiintoisimpia) jutuistani.

 

mask.jpg

kuva

Erityisesti kirjoittaessani masennuksesta ja terapiastani koin että kasvottomuus toi minulle tietynlaisen rauhan ilmaista itseäni ilman, että kaupungilla joku tunnistaisi ja miettisi että ”toi on se masentunut sieltä netistä”. En häpeä sairauttani mutta en myöskään halua että se roikkuu leimana otsassani, etenkin ihmisille joita en tunne ja jotka tietävät minusta vain sen vähän mitä olen teksteissäni paljastanut. Kuitenkin aika ja etäisyys asioihin helpottaa niistä puhumista omalla nimellä ja naamalla, enkä enää varsinaisesti häiriinny ajatuksesta että joku liittäisi pärstäni kirjoittamiini ajatuksiin.

Minulle henkilökohtaisesti ei ole väliä muiden palstoja lukiessani paljastaako kirjoittaja kasvonsa vai ei. En koe että se tuo sinänsä mitään lisäarvoa itse teksteihin, vaikka onhan se joskus ihan hauska yhdistää naama niihin juttuihin ja ymmärrän kyllä että joillekin lukijoille se lisää henkilökohtaisuuden tuntua. Toimituksen juttuun oli kommentoitu muun muassa että bloggaajat tuntuvat vähän kuin kavereilta, joiden oletetaan antavan ”kaikkensa”. Itse en koe niin läheistä suhdetta edes niihin bloggareihin joita seuraan päivittäin, sillä tiedostan hyvin voimakkaasti että kyseessä on tietty siivu jonka henkilö haluaa persoonastaan paljastaa, enkä suinkaan tunne ihmistä vain hänen kirjoitustensa perusteella.

Kaiken tämän jaarittelun jälkeen haluaisinkin kysyä teiltä rakkaat lukijat onko teille oleellista tietää mille näytän ja miksi/miksi ei? En siis kokonaan sulje sitä mahdollisuutta pois että joskus paljastaisin kasvoni, mutta haluaisin tietää mitä lisäarvoa (jos mitään) se teille juttujeni lukijoina toisi.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään