Minulla on oikeus
Sanumarian kirjoittama juttu saamastaan kommentista on jälleen sytyttänyt sukupuolten välisen sodan, jossa (sinkku)naiset ovat kuningattaria ja (sinkku)miehet kärsijöitä. Palaan myöhemmin aiheeseen Valkoisen lihaa syövän heteromiehen™ kuvitellusta kärsimyksestä Kuningatarnaisten hallitsemassa maailmassa, mutta mieltäni on askarruttanut asia jota myös Vieras Mies pohtii kirjoituksessaan, nimittäin oikeus rakastaa ja tulla rakastetuksi.
”Love is a human right” on muun muassa seksuaalivähemmistöjen oikeustaisteluissa usein käytetty lause, mutta monet ihmiset tuntuvat ymmärtävän tämän lauseen sisällön väärin. Sehän tarkoittaa sitä, että sinulla ja valitullasi tulisi olla oikeus rakastaa toisianne kenenkään tulematta siihen väliin, ja että kolmansilla osapuolilla ei ole oikeutta sanella ketä ihminen saa rakastaa niin kauan kuin molemmat osapuolet ovat suhteeseen suostuvaisia ja laillisessa iässä. Se tarkoittaa sitä, että jokaisella meistä on oikeus valita kumppanimme tarjolla olevista ehdokkaista tai olla valitsematta. Jokaisella meistä on oikeus siis myös olla yksin ja elää ilman kumppania mikäli niin haluamme. Näin ollen kenelläkään meistä ei ole universaalia oikeutta odottaa rakkautta ellei sitä meille joku halua tarjota, koska se tarkoittaisi että meidän ”oikeutemme” saada rakkautta ja parisuhde ylittäisi jonkun toisen oikeuden valita rakkautensa kohde tai elää ilman parisuhdetta.
Samaan kategoriaan uppoaa Virpi Salmen kirjoittaman Mies, miksi olet ääliö? -jutun kirvoittama keskustelu ihmisen (=miehen) oikeudesta seksiin, ja kuinka paras tapa taata tämä oikeus olisi laillistaa prostituutio (koska suurin osa naisista vain odottaa innosta vinkuen valtion lupaa alkaa jakaa sukupuolielimiään rahasta, se laillisuus-kysymyshän meitä estää..). Lue tämä huolellisesti: kenelläkään, ei sinulla eikä minulla, ei ole perustavanlaatuista oikeutta seksiin, koska se tarkoittaisi että oikeus saada seksiä ylittäisi toisen ihmisen oikeuden päättää omasta ruumiistaan. Meillä kaikilla on oikeus harrastaa seksiä suojaikärajan ylittäneen suostuvaisen osapuolen kanssa, mutta se oikeus ei ole millään lailla universaali eikä edes tämän suostuvaisen osapuolen suhteen ikiaikainen. Oikeutesi säilyy vain niin kauan kuin toinen osapuoli sen haluaa antaa, ja se voidaan evätä vaikka kesken aktin.
Monesti nämä oikeuksiensa perään huutelevat ovat juurikin noita sinkkumiehiä, mutta kyllä tähän kategoriaan myös naisia mahtuu. Ero (ainakin nettikirjoittelujen perusteella) tuntuu olevan siinä, että miehet olisivat muka valmiita ottamaan vastaan seksiä ja rakkautta ihan keneltä tahansa naiselta, kun taas naiset etsivät kuumeisesti tarkistuslistan kanssa täydellistä miestä. Symppaan ihan oikeasti ihmisiä jotka todella kaipaavat rakkautta ja parisuhdetta eivätkä tunnu sitä mistään löytyvän, mutta ei se tarkoita sitä, että jonkun toisen olisi uhrauduttava parisuhteeseen omasta mielestään sopimattoman kumppanin kanssa vain siksi ettei kukaan tässä maailmassa joutuisi olemaan yksin.
Myönnän että minullakin on melko korkeita vaatimuksia miehelle (eikä vähin niistä ole se, ettei hän olisi keskustelupalstoilla nillittävä naisia vihaava nettitrolli), mutta olen myös hyväksynyt sen, etten välttämättä halujeni mukaista miestä koskaan löydä. Se jättää minulle kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä se fakta että joudun ehkä elämään lopun elämääni ilman parisuhdetta ja perhettä tai tyytyä mieheen joka ei täytä odotuksiani. Enkä ollenkaan väitä, ettenkö voisi jossain vaiheessa elämääni rakastua odotuksieni vastaisesti mieheen, joka ei ole se ajattelemani ”unelmamies”, mutta ihan yhtä hyvin minulle sopii se, että elän elämääni yksin ja vietän aikaani tarkasti valikoitujen ystävien ja muiden seuralaisten kanssa. Ymmärrän, ettei universumi ole minulle velkaa unelmieni miestä, aivan samalla tavalla kuin se ei ole velkaa ”ketä tahansa naista” epätoivoiselle sinkkumiehelle.