Turhuuden turuilla

Olen jo pitkään haaveillut laulutuntien ottamisesta. Olen aina tykännyt laulaa ja omasta mielestäni minulla on ihan hyvä äänikin, mutta tekniikkani kaipaisi hiomista. Minulla ei ole mitään ammatillisia kunnianhimoja musiikin suhteen enkä ole pyrkimässä ensi kauden Idolsiin. Haluaisin vain oppia parempaa laulutekniikkaa ja äänenkäyttöä. Ihan omaksi iloksi. Ja eihän siitä haittaa karaokeiltoinakaan olisi 🙂

Viimeksi lauantaina sain karaokebaarissa kehuja muusikkoystävältäni, joka ei ollut koskaan kuullut minun laulavan ja oli aidon yllättynyt suorituksestani (biisi oli muuten Neon2:n Polku, jos teitä kiinnostaa 😀 Se on bravuurini…). Mieltäni tietysti lämmitti kehut ja sain lisää luottamusta omaan ääneeni. Ja kun sen tunteen hyvin vedetyn biisin jälkeen kerran saa, siitä tulee kuin huumetta ja sitä haluaa lisää. Samaan aikaan tulee tahto kehittyä vieläkin paremmaksi, sillä jos potentiaali on jo olemassa ilman harjoitusta, haluaisin nähdä mihin pystyisin kunnon opetuksen avulla.

Olen asiaa pyöritellyt jonkin aikaa ja vaikka alkuun laulutuntien ottaminen tuntui ajatuksena vähän hullulta, kun en kerran ole ammattilainen tai edes kovan luokan amatööri, niin olen pikkuhiljaa alkanut taipua siihen ajatukseen että pieni turhuus elämässä pitää olla sallittua. Sitä paitsi voiko itsensä kehittäminen tavalla tai toisella ikinä olla turhaa? Kai sitä rahojaan voi huonompaankin kohteeseen tuhlata.

Mitä sinä olisit aina halunnut tehdä jos sinulla olisi siihen aikaa ja/tai rahaa?