Väärinymmärryksiä

Keskustelin tänään Facebookin chatissa erään (miespuolisen) koulukaverini kanssa kun hän yllättäen alkoi penäämään mitä oikein ”etsin hänestä”. Olin ihmeissäni enkä oikein osannut vastata kysymykseen, mikä selkeästi turhautti häntä koska hän väitti minun välttelevän vastaamasta suoraan. Tovin vängättyämme sain hänestä irti että hän ajatteli minun haluavan hänestä muutakin kuin ystävyyttä ja halusi kuulla sen minulta. Olin todella ihmeissäni, sillä vaikka meidän keskusteluissamme onkin usein hieman kaksimielinen sävy en ollut ajatellut lähettäväni mitään signaalia kiinnostuksesta ystävyyttä enempään.

Tämä sai minut ajattelemaan kommunikointiani eri ihmisten kanssa ja lähettämiäni signaaleja. Tämä kyseinen miekkonen on noin vuoden vanha tuttavuus, johon toisinaan törmään koulussa mutta pääsääntöisesti kommunikointimme rajoittuu noihin FB-keskusteluihin. Hän on useimmiten ollut keskustelun aloittavana osapuolena ja olen aina kokenut että juttujemme flirttaileva sävy on enemmän häneltä lähtöisin, johon olen kyllä vastannut jossain määrin. Siksi olikin niin outoa, kun hän sanoi saaneensa minulta ”viestejä” kiinnostuksesta muuhunkin, mutta että hän itse ei halunnut minusta sen enempää ja että oikeastaan hän on tavallaan varattukin… Sanoin suoraan, etten hänestä etsi sen enempää kuin millä tasolla tuttavuutemme tällä hetkellä on, mutta minulle jäi keskustelun päätteeksi sellainen olo että hän ei ehkä täysin uskonut minua.

Minulle on käynyt ennenkin niin, että ne miehet joista en ole kiinnostunut luulevat minun olevan ja ne joista olen kiinnostunut eivät tajua sitä millään (tai eivät halua tajuta). Tunnistan kyllä itsestäni sen, että kun minulla ei ole suurempia tunteita pelissä paljastan itsestäni enemmän ja ehkä siksi vaikutan kiinnostuneemmalle (tai kiinnostavammalle) kuin olenkaan. Kun taas niiden ihanien miehien kanssa joita oikeasti haluaisin menen täysin puihin ja käyttäydyn korrektin asiallisesti. Monien tuttujen miesten kanssa käyttäydyn hyvinkin lämpimästi, halailen ja koskettelen vaikken olisikaan heistä romanttisesti kiinnostunut, mutta toimin niin ainoastaan jos koen että toinen osapuoli on avoin tällaiselle kommunikaatiolle. Harva näistä miehistä on kuvitellut sen olevan osoitus kiinnostuksesta, se on vain tapa osoittaa ystävyyttä ja välittämistä. Moni näistä miehistä on varattuja ja voimme osoittaa kiintymystämme jopa heidän puoliskojensa läsnäollessa (mikä vain vahvistaa sitä, ettei se ole merkki mistään seksuaalisesta kiinnostuksesta).

Aiemman keskusteluni jälkeen minusta tuntuu, että minun ehkä pitää uudelleen arvioida millainen kommunikointi ja tapa olla sopii kenenkin väliseen ystävyyteen. Ja ehkä minun tulisi myös hioa taitojani osoittaa tunteitani avoimemmin myös niille miehille, joista toivoisin tulevan elämääni muutakin kuin ystäviä.