Aina toisinaan joku saa ”ainutlaatuisen” ajatuksen siitä, että kaikki ymäpärillämme on jonkun suunnittelemaa. No. Tällä kertaa minä olen tuo ruudinkeksijä, joka aikoo kertoa teille tuon mullistavan uutisen.
Nimittäin. Olette ehkä nähneet Per-Olof Nyströmin 50-lukulaisen Helsinki-Helsingfors-printin, jolla Marimekko juhlistaa Helsingin Design pääkaupunkivuotta. Kerron siitä hauskan faktan. Se ei ole täysin Per-Olofin kädenjälkeä, vaan kankaan pinnasta löytyy myös ripaus mahtavaa mimmiä.
Kun Marimekko päätti tehdä Nyströmin kankaasta juhlavuoden printin, huomattiin, ettei kyseistä kangasta ole jäljellä kuin pikkuriikkinen palanen. Koko printti oli tallessa vain pienellä sanomalehden palasella, eikä siitä oikein vielä päästy kangasta painamaan. Silloin astui kuvaan tämän postauksen mahtava mimmi, Heini Ruuskanen. Taikissa kankaiden suunnittelua opiskellut Ruuskanen oli vuonna 2010 harjoittelussa Marimekolla. Hän piirsi pikkutarkasti musteella jäljennöksen kankaasta ja voilà, pala historiaa saatiin pelastettua.
Fiilistelen muutenkin Ruuskasen töitä. Se, että joku pystyy paitsi suunnittelemaan, myös tekemään omilla käsillään niin siistejä juttuja, on ihan mieletöntä. Jos omassa päässäni joskus liikkuu jotain hienoa, ulosanti näyttää siltä, kuin 3-vuotias pikkusiskoni olisi antanut luovuuden lentää.
Heini Ruuskasen Muurahaisia-kangas
Kankaiden painaminen, maalaaminen, muotoilu ynnä muut käsien ja aivojen yhteistyötä vaativat tapahtumasarjat ovat niin kaukana omasta osaamisestani, ettei minun tarvitse olla edes kateellisia niille, jotka sitä oikeasti osaavat tehdä. Se on jotenkin helpottava tunne. Voin vain nautiskella esteettisyydestä ilman, että ajattelisin: minunkin pitäisi pystyä tuohon. Ei pitäisi.
Lastenvaatteita
Heini Ruuskasen töitä löytyy lisää täältä (ja sieltä myös kuvat). Suosittelen tsekkailemaan erityisesti herkullisen näköisiä leipiä. Screw Anton&Anton, kyllä sitä itsekin osataan!
Terkkuja vaan Heinille, että kun suunnittelemiasi kankaita tulee seuraavan kerran jossain myyntiin, aion ilmaantua paikalle!
