Hillary rakas Hillary

 

Hillary, Hillary, Hillary. Kun Vickanin seuraaminen on käynyt tylsäksi, sinä olet korvannut ruotsalaiskuninkaalliset. Sinä olet Yhdysvaltojen kiistämätön kuningatar, jonka toimia (ja kampauksia!) on ihana seurata.

 

Ollessani 15-vuotias lahjapaketista paljastui Hillary Rodham Clinton – Tahtonainen -kirja, eli Hillaryn elämäkerta. Nauroin kauhun ilme kasvoillani. Kahdeksan vuotta helvetillisen paksua könttälettä raahattiin kämpästä toiseen eri muutoissa.

Aina kun uusi ihminen saapui luokseni kylään, hän meni kirjahyllylleni ja kysyi: ”Ootsä lukenu ton? Tietsä jotain lisää niistä Monika-jutusta?” (Tietenkin pitää mennä toisen kirjahyllylle ensin, sillä siitä selviää, onko ihminen fiksu, lukenut ja tutustumisen arvoinen hahmo. Jos kirjahyllyssä ei ole Koraania ja Huuto 49:ä, täytyy ihmisen olla ihme hiippari, joka ei edes tiedä, mitä sivistynyt tarkoittaa.)

 

Anyhow. Sain tuon kirjan vähän eksentriseltä mammaltani ja haukuin lahjan tietenkin pystyyn. Mutta ai ai, ne Hillaryn silmät sieltä vain tuijottivat ilkikurisesti, joten kyllä se oli pakko sitten lukea alusta loppuun. Ja god damn, Hillarystä tuli kerta heitolla mun ykkösidoli! Tiivistän syyt tähän.

 

1. Hillary tuntee oman arvonsa. Johtuu varmasti jenkkien ja suomalaisten kulttuurieroista, mutta huh heijaa, Hillary kehuu itseään kehumasta päästyään. Koska kyse on omaelämäkerrasta, on omahyväisyys viety todella huippuunsa. Se nainen on ollut ykkönen ja etevin ja toimeliain ja aikaansaavin kaikessa, mihin ikinä onkaan ryhtynyt. Uskon, että vaikkei se olisikaan ollut Billin vaimo, olisi typy silti mielessään kutsunut itseään ”Maan ensimmäiseksi naiseksi”.

 

2. Hillary uskaltaa olla tylsä. Kaikki kirjassa kerrotut ”pienet hauskat anekdootit” ovat aivan uskomattoman antikliimaksisia ja laimeita. ”Billillä oli tapana katsoa paljon urheilua ja olla kiinnittämättä huomiota pieneen Chelsea-tyttöömme. Kerran hän sai karvaan opetuksen tästä.” (tässä vaiheessa lukija toivoisi, että Chelsea olisi vähintään tipahtanut pihalla olleeseen kaivoon tm.) ”4-vuotias Chelsea löi kaukosäätimellä Billiä poskeen!” (No huh! Siinäpä vasta opetus!)

 

3. Hillary on ihan oikeasti tehnyt paljon naisten oikeuksien eteen. Hillary aloitti Ensimmäisenä naisena monia projekteja mm Aasiassa naisten ihmisoikeuksien parantamiseksi ja toi ne julkiseen keskusteluun Yhdysvalloissa. Hillaryn ansiosta naisten koulutukseen kiinnitetään yhä enemmän huomiota ympäri maailmaa. (ja tämä tieto ei ole pelkästään smuikan elämäkerrasta, vaan myös Puolikas taivasta -kirjasta, joka käsittelee naisten oikeuksia)

 

4. Hillary nauraa itselleen. Hillary päivittelee huvittavasti hänen ”elinikäistä hiusongelmaansa”. Mimmin kampaukset eivät millään tunnu osuvan nappiin, ja erästäkin puhetta pitäessään hänellä oli USKOMATON TÖYHTÖ vahingossa noussut päähän.

 

5. Hillary on käytännön feministi. Yksi Hillaryn hankalimmista jutuista New Yorkin senaattorinvaaleissa oli se, miten voittaa feministinaiset puolelleen. Ongelmana oli se, ettei Hillary jättänyt Billiä Monika Lewinsky -skandaalin jälkeen, ja tätä feministit pitivät paskana esimerkkinä petetyille naisille. Mutta minä fiilaan Hillyä, kyllä ihminen voi antaa miekkoselleen anteeksi, jos pro/con-lista näyttää siltä. (Huhuu, rakastan pro/con-listoja!) Ja muistakaa, että Hillary ei koskaan jättänyt omaa sukunimeään pois, vaan on edelleen Hillary Rodham Clinton, ei pelkkä Clinton.

 

6. Hillary on vähän sekaisin. Hillary kertoo, että aina tiukan paikan tullen hän käy päässään keskustelua maan edesmenneen ensimmäisen naisen, Eleanor Rooseveltin kanssa. Kun joku kysyy: What would Jesus do? Hillary miettii: What would Eleanor do? Tykkään tämmöisestä hieman häiriintyneestä kuolleidenkanssajutteluperinteestä. Ehkä alan kysellä itseltäni What would Hillary do? (vaikka mimmi ei vielä olekaan kuollut, eikä toivottavasti pitkään aikaan!)

 

7. Hillary antaa toivoa – meille kaikille. Parasta Hillaryn n. 500-sivuisessa elämäkerrassa oli se, että kun 50 sivua oli mennyt, Hillary oli jo noin 50-vuotias. Tämä tarkoittaa sitä, että minulla on ainakin 30 vuotta aikaa sluibailla, ja sitten vasta viisikymppisenä täytyy antaa ainekset niille lopuille 450 sivulle. Silloin vasta se elämä alkaa!

 

ps. Tällä hetkellä luen Oprahin elämäkertaa – siinä vasta kovaa kamaa on. Referoin teille myöhemmin. Mutta sekin, m m mm!, se on mieletön mimmi se.