Voimasoittoon: Niina ja Eveliina

Minulla on aina ollut eräs biisi, jonka kuuntelen YouTubesta silloin, kun elämä potkii päähän ja kyyneleet meinaavat tunkea silmistä. Nyt biisejä on kaksi. Tämä löytyi eilen, ja se toden totta JAKAA RIEMUJA VAIN.

<iframe width=”640″ height=”390″src=”http://www.youtube.com/embed/ogEeM3SOXuM”frameborder=”0” allowfullscreen></iframe>

Tämä taas on muodostunut jo klassikoksi:

Nimittäin Eveliina Kurkelan ”Sä osaat sillä lailla peppua vemputtaa”.

 

<iframe width=”480″height=”390″src=”http://www.youtube.com/embed/HrO82D_5220”frameborder=”0”

allowfullscreen></iframe>

Nämä biisit saavat hyvälle tuulelle joka kerta, kun niitä kuuntelee. Lisäksi kappaleiden sanoitukset vievät ajatukset pois kurjista jutuista, tilalle nousee niin monia kysymyksiä!

– Mitä pepun vemputtaminen tarkoittaa?

– Millainen ihminen käyttää vaginastaan eufemismia onnen laiva?

– Miksei tämä biisi ole noussut valtakunnalliseen voimasoittoon?

 

Myös Mikkosten kesävideo herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia.

– Onko Imatran valtionhotelli sponsoroinut Mikkosia? Ja jos, niin kannattiko se?

– Mistä Timo on hankkinut Timo-paitansa?

No, vastaus tuli ainakin kysymykseen: millaiset ihmiset ajelevat asuntoautoilla.

 

ps. Eveliina on ollut jo vuosia kausittain (erityisesti kesäperjantaisin) voimasoitossa työpaikalla, ja muistot näistä kuuntelusessioista ovat pelkästään riemua täynnä.

 

Jos sinulla on biiesjä, jotka nostavat murheen alhosta, niin vinkkaa!

Hyvinvointi Mieli Musiikki Höpsöä

Taas se aika kuusta: Carrie Meets Psycho

psychomeetscarriee.gif

Se tuntuu hieman groteskilta. Mutta huvittavalla, mieltä kiehtovalla tavalla. Toisinaan, kun tyhjentää kuukupin suihkussa, ote lipsahtaa ja paine roiskauttaa verimassat valloilleen. Juoksevaan veteen sekoittuessa näyttää siltä kuin kirkkaanpunaista tavaraa tursuilisi litratolkulla. Jo tämä verellä mässäily tuo kuppipuheisiin oman uskonnollisen vivahteensa. Kuulun itse niihin lähetyssaarnaajiin, jotka aina mahdollisuuden alkavat silmät tulta leiskuen kovalla äänellä julistaa kuukupin pyhää sanomaa. Se nyt vain on 2010-luvun naisten vapahtaja!

 

Kuukuppihistoriani alkaa niiltä ajoilta, kun saavuin nykyiseen työpaikkaani muutama vuosi sitten. Tänne tyttöjenlehteen oli saapunut jälleen suuri erä siteitä ja tamponeita, ja eräs Kati huikkasi toteavalla äänellä suurin piirtein: ”Kukaan täällä ei ole varmaan niin tyhmä, ettei vielä käyttäisi kuukuppia. Heitetään nämä suoraan Tyttöjen talon keräykseen.” En todellakaan lähtenyt ynisemään, että minä olisin halunnut ilmaiset suojat, vaan luikin häpeissäni Ruohonjuureen ostamaan ensimmäisen kuppini.

 

Ja siitä alkoi ilosanoman levittäminen. Tavallisesti vihaan tuputtamista, oli se sitten uskonto, ruokavalio tai liikuntaharrastus. Mutta kun tämä. Ai ai. Sitä on pakko tuputtaa. Se on niin kätevä. Ei hierrä. Ei haise. Ei satu. Ei hiivistä. Ei tarvitse vaihtaa kovinkaan usein. Ei tarvitse viedä roskia. Ei maksa paljon mitään (27e ja kestää 5 v). Voi tuntea pyhyyttä ollessaan ekologinen. Ja kun joku tulee sanomaan, että eikö se ole vähän ällöä, niin haloo. Eikö synteettisen muovivanutupon tunkeminen sisään ole vähän ällöö jos vertaa kumiin? Ja kun oppii nopeasti tuntemaan ne julkiset vessat, joissa on lavuaari kopissa (kiitos työpaikan vessat, kiitos Stockmann, ei kiitos Finnkino, ei kiitos Dynamo), ei edes vaihtoprosessista tule ongelmallista.

 

Tämän kirjoituksen mahtavaksi mimmiksi julistan Heli Kujasen, joka suunnitteli ja kehitti suomalaisen Lunette-kuukupin. That woman knows her shit.

 

ps. Todellisuudessa verta loiskuu kylpyhuoneen valkoisille seinille maksimissaan viitisentoista millilitraa, sillä yhteen pienemmän koon kupilliseen mahtuu 25 ml.

 

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään Vastuullisuus