Raamatussa on paljon tärkeitä naishahmoja. Hassusti kyllä, kirjoittajat ovat usein unohtaneet merkitä näiden naisten nimet muistiin. Otetaan vaikkapa Nooan vaimo. Jonka nimi tosiaan näyttää olevan ”Nooan vaimo”. Smuikka joutui pakenemaan tulvaa kodistaan miekkosensa rakentamaan arkkiin. Hän hoiteli vuoden verran elukoita ja pykäili lapsia (lienee meidän kaikkien esiäti, jos kerran tulva tappoi kaikki muut maapallolaiset?) muttei ansainnut silti nimeään pyhään kirjaan. Toisena voisi mainita

”Faaraon tyttären”. Juutalaiset kirjoittivat Vanhan testamentin. Ilman ”Faaraon tytärtä” ei olisi Moosesta (jonka kyseinen mimmi pelasti joesta kaislakorista krokotiilien hampaista).  Ja ilman Moosesta juutalaiset voisivat olla edelleen Egyptissä orjuuden kynsissä (ehe ehe). Mutta mitäpä me ”Faaraon tyttären” nimellä.

Ehkä hieman tuntemattomampi, mutta silti tärkeä naisihminen oli Teebesissä asuva mimmi. 1100- luvulla eKr. Sikemiä hallitsi kolmisen vuotta hirmuvaltias nimeltä Abimelek. Kaveri tappoi 71 veljestään 70 ja surmasi siinä sivussa Sikemin kapinaan nousseet ihmiset. Kun miekkonen sitten valloitti läheisen Teebesin kaupungin, ihmiset pakenivat korkeaan torniin. Abimelek tuli siihen tulokseen että torni paskaksi ja palamaan. Silloin ”eräs nainen” heitti Abimelekin päähän jauhinkiven, jolloin äijä kuoli ja ihmiset sekä Teebesin kaupunki pelastui.

Entä sitten Herodeksen tytär, jonka pyynnöstä Johannes Kastajan pää päätyi vadille? Hän jäi ”Herodeksen tyttäreksi”.

ps. Yksi parhaimmista flirttailukeinoista on käyttää mahdollisimman pian uuteen tyyppiin tutustuttuaan tämän etunimeä. Vinkkinä erityisesti miekkosille. Ja juutalaisille kirjanoppineille myös.

Lähde: David Wallechinsky & Amy Wallace: Listojen kirja (Tammi 2005)