There she goes

Kaikki tapahtui vaan todella äkkiä. Olin pakannut matkalaukkuni ja lähtenyt reissuun ilman sen kummempaa ajattelemista. Samalla tavalla kuin 3 ja puoli vuotta sitten, kun muutin Turkuun. Nyt muutin vain hieman kauemmaksi, nimittäin Itävaltaan Dornbirniin.

Tällä hetkellä istun huoneeni pöydän ääressä. Edessäni on suuri ikkuna, ulkona valot loistavat kaukana horisontissa. Huomasin juuri, että minulla ei ole verhoja tai edes verhotankoa. Asun vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa asuntolassa. Tässä talossa on kolme (vai neljä?) kerrosta ja yhdeksän eri soluasuntoa. Minun kanssani samassa solussa asuu intialainen tyttö ja etelä-amerikkalainen poika. Tutustuin tänään muutamaan muuhunkin vaihtariin. Harmittaa, kun en ymmärtänyt yhden hollantilaisen pojan puheesta oikein mitään. Keskustelumme jäi melko lyhyeksi. 

Olisin varmaan enemmän paniikissa, jos olisin matkustanut koko reissun yksin. Vanhempani ovat nimittäin täällä lomalla. Olimme kaksi yötä Münchenissä ennen Dornbirniin saapumista. Münchenistä tänne kestää junalla hieman yli kaksi tuntia. Kympin maksoi per nenä. Ja matka sujui ihan mukavasti Onnibussin tapaisella, mutta paljon tilavammalla ja vihreällä FlixBussilla. Jotenkin yllätyin kun kaikki asiathan sujuvat ja tapahtuvat täälläkin puolella maailmaa aivan kuten Suomessa, mutta miksipä ei. Ainoa ero oli, että poliisit tsekkasivat kaikkien matkustajien passit puolessa välissä matkaa.

Kun saavuin kämpälleni Donrbirnissä, en osannut avata ovea. Nyt olen kuitenkin oppinut jo miten lukko toimii. Tyhjensin samantien matkalaukkuni. En ehtinyt kauaakaan huilata, kunnes kämppikseni kysyi, että lähtisinkö käymään kaupassa muiden vaihtareiden kanssa. Oli oikein kiva, kun eräs tuutori vei meidät ostoskeskukseen autollaan ja soitti meille muun muassa saksalaista musiikkia. Hän myös opasti ruokakaupassa ja kertoi muun muassa mitä maitoa kannattaa ostaa. Ostin jääkaappiin voita, jonkun rahkan tai juqurtin tai vastaavan 😀 ja tietenkin kokista. 2 litran pullo taisi maksaa 2€ ja 10 senttiä. Ostin myös leipää ja tarpeellisia tarvikkeia kuten shampoota, lakkaa ym. Huomasin, että hinnat olivat ehkä hieman halvemmat kuin Suomessa.

Illemmalla asunnolla meillä oli tapaaminen International Officen tyyppien kanssa. He kertoivat talon säännöistä ja näyttivät pesutupaa ja muuta.

Olen yrittänyt saada nettiä puhelimeeni, kävin kiinalaisessa syömässä vanhempienni kanssa ja menin jo hukkaan kun kävelin takaisin keskustasta asunnolle. Sehän oli pelkkää suoraa tietä melkein koko ajan…. Onneksi tämä ei ole mikään miljoonan ihmisen kaupunki, olisin ehkä ollut hieman huolissani, kun kännykästä oli akkukin loppumassa. Löysin kuitenkin lopulta perille.

Noh tässä oli hieman ajatuksia ensimmäisestä päivästäni. Tarvitsisi ostaa peili tänne huoneeseen ja vaikkapa yksi viherkasvi? Verhoja en varmaan saa asennettua. Tääl on muuten ihan saatanan kylmä. Ei siis ulkona, vaan sisällä. 

Huomenna olisi kuulemma jo jotkut bileet. I’m in. 

PS. Tavoite olis viidessä kuukaudessa oppia edes muutama lause saksaksi.

Maija