Kevätretki

Olin tänään teinien kanssa kevätretkellä. Voi mitä säätöä tämä aina on. Korona-aikana ehti jo unohtaa, mitä kaikkea on otettava huomioon. Suurimman huomion vie se, että huoltajat eivät ymmärrä, mistä minä opettajana olen vastuussa. Siis kaikesta. Ihan kaikesta. Toistan: kaikesta.

Järjestin kyselyn hyvissä ajoin, ketkä saavat jäädä retken jälkeen läheiseen kaupunkiin ja huoltaja huolehtii heidän matkansa takaisin itse. Ajattelin sen olevan hyvä idea. No, ei ollut. Puolet ilmoitti jäävänsä.

Samana aamuna osa huoltajista laittaa viestiä, että tämä ei nyt jääkään ja tämä sittenkin jää. Olin tehnyt itselleni käsilaukkuun listat, kaikesta. Siis ihan kaikesta.

Kun olemme lähdössä retkeltä kotiin, nämä joiden piti jäädä,haluavatkin lähteä yhdessä koululle. Yksi, jolla ei ole lupa jäädä, lähtee jonkun kaverin isin kyydillä. Soitellaa vähän huoltajalle ja muut odottavat. Yksi lähtee yksikseen junalla ja odottaa meitä bussin vaihtopaikalla ja haluaakin tulla loppumatkan meidän kanssamme.

Enkä edes mainitse, että aamullakin joku sai saman idean.

Kun liikuttelemme joukkoja, silloin ei liikutella yksilöitä. Ei vaikka kuka kuinka haluaisi. Ja voitte arvata, että ensi kerralla kukaan ei jää millään eri pysäkillä, vaan lainaan päiväkodista toukan mukaan matkalle.

Unohdin mainita, että meillä oli silti tosi kivaa.