Minulla on asunnossa hämähäkki. Se on pieni ja musta ja asettunut mukavasti ikkunani oikeanpuoleiseen valoisaan nurkkaan, missä se on viihtynyt jo viimeiset kaksitoista minuuttia, jotka olen sen olemassa olosta tiennyt. Mukava kaveri, aika hiljainen tosin.

Yritin saada sitä avautumaan hämähäkin päivistä; millaista on viettää päivä hämähäkkinä, onko kuusi tai kahdeksan silmää hurjan jännittävää, miten kahdeksanjalkaisena voi roikkua katosta pää alaspäin mutta näin kaksijalkaisena kaksikätisenä se ei onnistu, miksi se ei halunnut tulla sitä kohden ojentelemani sanomalehden päälle sille tarjotulle lepopaikalle, ja kysyin jopa, olisiko se halunnut liittyä mukaan Katsotaan, kuka selviää läiskin-tässä-sanomalehteä-ihan-muuten-vain-samalla-kun-sinä-juokset-ympäri-asuntoani -leikistä elävänä -leikkiin, mutta tähän mennessä se on pysytellyt hiljaa ja sisään päin kääntyneenä, ja suhteemme ei ole edennyt tasosta, jossa me tuijotamme toisiamme silmä kovana huoneen vastakkaisista päistä, se sumeasti kahdeksalla hämähäkinsilmällään [ne näkevät tarkasti vain 30 senttimetrin päähän], minä keinotekoisen tarkasti joka kolmas sekunti ikkunasilmilläni [silmälasien ansiosta näen tarkasti tuon 30 senttimetrin ulkopuolellekin].

Wikipedian mukaan hämähäkeillä on taito kävellä, juosta, hypätä, kiivetä ja roikkua pää alaspäin. Jotkut lajit voivat kuulemma hypätä jopa 40 senttimetrin korkeudelle. [Melkein enemmän kuin minä korkeushypyssä konsanaan. Onneksi ei aivan.] On mukavaa, että talossa on joku, joka hallitsee tuollaiset parkour-liikkeet, niin ei käy minunkaan aikani tylsäksi täällä asunnossa eleskellessä. Saanhan sentään seurata parkouravaa, mahdollisesti sänkyni korkeudelle loikkivaa kahdeksanjalkaista, jonka parasta huvia on etsiä lämpimiä koloja, joihin munia munansa [tämän ei pitänyt kuulostaa edes etäisesti kaksimieliseltä; kyse oli korvastani].

Minulla ei koskaan ole ollut omaa lemmikkiä, joten olisihan jo korkea aika hankkia sellainen. Ja onhan vain taloudellista, että kesytän yhden, joka jo valmiiksi näyttää viihtyvän talossani. Ei kulu rahaa eikä liioin lattiatilaakaan, herra kun näyttää edelleen nauttivan tuosta aurinkoisesta nurkkauksestaan katonrajassani. Hämähäkin päiviä, hämähäkin päiviä.

PS Mikä tämän jutun opetus oli?

Se, että ulkokuori voi pettää ja sanat peittää. Oikeasti olen sydäninfarktin ja pyörtymisen hiuksenhienolla rajamaalla ja kehittelen päähäni kauhuskenaarioita siitä, miten tuo ilkeä pahus hiljaisesti ja verrytellen ojentelee raajansa lakanoihini ja luikertelee huomaamatta korvaani. Tarkistakaa huomennakin, josko olen vielä elävien kirjoissa.

Rakkain terveisin,

Lievä Hämähäkkifobinen ja Herra Hämähäkki tuolta Katonrajasta

PPS SE LÄHTI LIIKKEELLE!! fejw osdmerjkeahgjrednf …