Käsityökortteli

Nyt on ihan pakko mainostaa Suomen käsityöyrittäjien Käsityökorttelia, joka on siis elokuun lopussa Helsingissä! Siellä on vain itse tehtyjä tuotteita, ilman pääsymaksua ja ilman rihkamakauppiaita. (Katso lisää esimerkiksi blogista Susannan Työhuone, jossa on myös kilpailu bloggaajille.)

Yllätän itseni toisinaan paasaamasta siitä, että käsityöläisten pitää pystyä (ainakin osittain) elättämään itsensä ja kustantamaan elinkeinonsa niillä tuotteilla, joita he tekevät. Tuotteita ei siis voi myydä pilkkahintaan muutamilla euroilla, kuten voidaan myydä joitakin kaukoidässä tehtyjä halpistavaroita. Toisaalta minusta hinta on myös laadun tae: maksamalla asiallisen hinnan uniikista tuotteesta voi odottaa tiettyä laatua, ei sellaista tuotetta jollaisen voi ostaa lähimmästä marketista tai joka hajoaa heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Tällaisten käsityömarkkinoiden hyvä puoli on myös se, että tuotteesta maksettu raha menee suoraan tekijälle, ja usein tekijä on myös itse myymässä ja siten kertomassa tuotteistaan.

Monet käsityöyrittäjät saavat leipänsä pienistä puroista. Tunnen monia yrittäjiä, jotka tekevät jotakin ”oikeaa” työtä saadakseen rahaa voidakseen tehdä sitä, mitä varsinaisesti haluavat tehdä. Aina se välttämätön tulonlähdetyö ei sentään ole vain sellaista, josta saa rahaa, vaan esimerkiksi opettamalla omaa alaa on siihen kosketuksissa toisella tavalla. Oppilailta voi myös saada ideoita ja inspiraatiota, omaa ammattitaitoa voi parantaa ja omia taitojaan välitettyä muille. Pienyrittäjän arki ei siis välttämättä ole niitä kaikkein helpoimpia: tunteja ei lasketa, oma luova työ saatetaan tehdä täyden työpäivän päälle, rahahuolet painavat, aika ei tahdo riittää. Nykyisin itsensä mainostamisella ja markkinoimisella sekä omien töiden tuotteistamisella on myös suuri merkitys. Ei riitä, että keksii hyvän idean, vaan sitä on kyettävä jalostamaan ja jatkojalostamaan, valmistuskustannukset saatava järkeviksi suhteessa siitä saatavaan hintaan. Eikä esimerkiksi keramiikkaa pysty tekemään oman olohuoneen nurkassa, vaan työskentelylle täytyy löytyä tilat, samoin varastoille. Ei myöskään riitä se, että tekee hyvin työnsä, tekee hyviä töitä, vaan ne on saatava ihmisten ilmoille. Ja siihen tällainen Käsityökortteli onkin oiva tapa!

Mutta yrittäjä onkin sitten oman itsensä herra. Vastuussa itselleen, tekee töitä itselleen. Päättää työajoistaan, lomistaan, työnsä organisoimisesta. Ja tekee useimmiten juuri sellaista työtä, jota haluaa. Luultavasti intohimolla. Toisaalta olen kateellinen, toisaalta tiedän, että minusta ei siihen olisi, monestakin syystä.