”Vahva lantionkaari”
Kuvan lähde: Mrs. O.
Iiriksen kuluvan vuoden numerossa 3 ”pukeutumisen asiantuntijat Kikka Seppä ja Satu Liljeqvist tiivistävät tuttujen naisten tyylit”. Tiivistettävinä ovat Angela Merkel (vartalotyyppi H), Adele (lähellä X:ää), Helena Bonham Carter (H jossa mukana X:ää), Audrey Tautou (H jossa Y:tä), Patti Smith (”vartalotyyppiä voi vain arvailla”) ja Michelle Obama (X ja A). Kauneus- ja vartaloihanteet ja niistä keskustelu, niiden miettiminen ja vertaaminen omaan vartaloon ovat ikuisuuskysymyksiä ja -ongelmia ja saavat pahimmassa ja useimmissa tapauksissa niskakarvat nousemaan kiukusta pystyyn. Ikään kuin ihmisvartalon voisi tiivistää yhteen ideaaliin malliin, joka on niin korkealla jalustalla, ettei sitä voi mitenkään ja millään konstein tavoittaa. Ihminen ei siten voi koskaan olla täydellisen kaunis omana itsenään, koska ei koskaan voi saavuttaa tiettyä, alati muuttuvaa, ihannetta.
Jokaiselle naistenlehtiä vähänkään lukevalle nuo edellä suluissa olevat vartalotyyppikirjaimet ovat jollakin tavalla tuttuja. Niiden tarkoitus on tiivistää ja tyypitellä naisvartalo viiteen kirjaimeen, jotka kuvailevat hartioiden, vyötärön ja lantion koon suhdetta toisiinsa. Kirjaimet ovat A (päärynä), Y (atleetti), H (laatikko), X (tiimalasi) ja O (omena).
Michelle Obama on yksi upeimpia naisia mitä tiedän. Hän on pitkä, tyylitajuinen, kaunis ja älykäs, ja Yhdysvaltojen presidentin puolisona ja siten ensimmäisenä naisena kiistämättä kohtalaisen vaikutusvaltainen. Se, miten hänet tiivistetään Iiriksen vartalotyyppejä ja pukeutumisohjeita antavassa tekstissä ärsyttää aivan suunnattomasti. Lainaan Satu Liljeqvistiä: ”Yhdysvaltain presidentin puoliso on aika kookas, mutta se ei estä häntä pukeutumasta hihattomiin pikkumustiin”. (Kursivointi minun.) Kookkaus tai pienuus tuskin estää ketään pukeutumasta mihinkään vaatekappaleeseen, jos vain löytää itselleen sopivan koon ja mallin. Se, että jollakulla on pituutta, lantiota ja hartioita, ei tarkoita sitä, että hänen täytyisi vältellä sellaisia vaatteita, jotka tekevät hänestä sen kokoisen näköisen, mitä hän onkin. Jos jollakulla on vahva lantionkaari, ei kai tarkoita sitä, että hänen tulisi yrittää väen väkisin tasapainottaa ja peitellä sitä tosiasiaa, että hänellä on vahva lantionkaari. Kenellekään tuskin tulee yllätyksenä se, että joillakin naisilla on leveä lantio riippumatta siitä, kuinka paljon tunteja viettää spinningissä tai kuntosalilla.
Itse olen viisi senttiä lyhyempi kuin Michelle Obama ja myös minulla on vahva lantionkaari. Suurin piirtein yhtä vahva kuin rouva Obamallakin. Se, mitä ihailen hänen pukeutumisessaan on se, ettei hän arastele tai piilottele itselleen luontaisia vartalonmuotoja. Hänestä näkee kuntosalilla ja muilla liikuntapaikoilla vietetyn ajan, mutta sellaista lantionkaarta ei saa hankittua eikä poistettua millään urheilulajilla. Hän ei pukeudu säkkiin, pelkkään mustaan tai tietynlaisiin hartioita korostaviin ja siten lantiota tasapainottaviin vaatteisiin, ja se minusta on upeaa. Minusta on myös upeaa, että luontaisesti 180 senttimetriä pitkä nainen käyttää korkokenkiä – ja halutessaan myös ballerinoja.
Rouva Obaman pituinen nainen on tietysti reilut kymmenen senttiä pitempi kuin esimerkiksi keskivertopituinen suomalainen nainen. Mikäli ajatellaan, että hän on ”aika kookas”, hän on sen ajatuksen mukaan jotakin, mitä ihanteellinen nainen ei ole. Häntä verrataan johonkin tiettyyn naistyyppiin, naisihanteeseen, jota kookkaampi hän on. Ihanteellisen pukeutumisen mukaan hänen vartalotyyppinsä naisen kannattaa ainakin Kikka Sepän mukaan korostaa hartianseutuaan. Hänen lantionsa on leveämpi kuin ihanteellisen vartalotyypin lantio. Hartioita tulee siis korostaa, jotta lantio näyttäisi kapeammalta.
En varsinaisesti kritisoi tällaisten tyypittelyjen hyväksikäyttämistä omassa pukeutumisessa. Suurin osa naisista todennäköisesti haluaa näyttää kauniilta, viehättävältä, seksikkäältäkin. Se, että joillakin pukeutumiskikoilla pystyy häivyttämään, korostamaan tai tasapainottamaan tiettyjä ruumiinosiaan, kannattaa ehdottomasti huomioida – jos haluaa. Haluan vain tiedostaa sen, miten ihanteita tuodaan esiin monesti rivien välissä ja epäsuorasti. Miten on olemassa jokin ihannemalli, johon vartaloita verrataan ja johon vaikkapa pukeutumisella pyritään. Kritisoin sitä tapaa, jolla monesti tuodaan esille ihmisten, naisten, luontaisia piirteitä ja ominaisuuksia, että ne olisivat jotenkin epätäydellisiä, häivytettäviä tai tasapainotettavia, jotta nainen olisi tietynlainen nainen. Pätevä, osaava, uskottava, viehättävä.