Opena

Koska ansioluettelossa on viimeisin työkokemusmerkintä vuodelta 2009, tulin aina silloin tällöin miettineeksi, onko viiden vuoden tauon jälkeen edes ylipäätään kykenevä tekemään töitä.

Kyllä on ja se tuntui yllättävän helpolta.

Eikä tämä työ ollut mitään hanttihommaa, jota tehdään rahan takia, joka ei liity koulutukseen oikeastaan mitenkään ja joka osoittaa työnantajaehdokkaalle korkeintaan sen että tässä on nyt suht täyspäinen kaveri kyseessä. Kävin tekemässä lyhyen kuvisopettajan sijaisuuden yläkoulussa ja huomasin, että työntekemisellä on yllättävän suuri vaikutus itsetuntoon, vaikka kyse olikin muutaman päivän keikasta. Tein sitä, mitä aikuiset nyt ylipäänsä tekevät päivisin, tai mitä varmasti suurin osa aikuisista haluaa tehdä, oli syy sitten mikä tahansa. Tein sitä, mihin koulutukseni antaa minulle valmiudet ja pätevyyttä. Tein sellaista, josta ensi kuun puolessa välissä saan rahallisen korvauksen. Ja vielä kirsikkana kakun päällä, sain arvokasta työkokemusta, josta on varmasti hyötyä itselleni ja josta saan kivan pienen lisän ansioluetteloon.

Mutta yhdestä asiasta olen äärimmäisen iloinen: olen itse selvinnyt siitä kaikesta yläkoulun ja teini-iän myllerryksestä ilman suuria mustelmia eikä sinne tarvitse enää koskaan palata. Muuten kuin opettajanpöydän toiselle puolelle.