Tyylikäs köyhäily
Tyylikkään köyhäilyn taito on nimensä mukaisesti avain tyylikkääseen köyhäilyyn, toisin sanoen siihen, miten vähistä varoista tai tuloista huolimatta voi elää elämäänsä tyylillä ja päästä samalla eroon tai ainakin irralleen kuluttamisen ja rahan hankkimisen oravanpyörästä. Kirjoittaja on (kreivi) Alexander von Schönburg, jonka esi-isät vilistelevät kirjan sivuilla ja jotka upeista aatelisnimistä ja varakkailta ja ylellisiltä kalskahtavista asuinpaikoista huolimatta ovat liukuneet taloudellisen köyhtymisen alamäkeä jo vuosisatojen ajan.
Länsimaissa köyhtymiseen ja köyhyyteen* voi suhtautua monella tavalla. Irtisanomista, jättäytymistä vanhenpainvapaalle tai opiskelijaksi tai valmistumisen jälkeistä työttömyyttä voi pitää katastrofina, monen asian loppuna, jolloin elintason aleneminen on ainoastaan negatiivinen vaihe ja josta on äkkiä päästävä pois. Niistä menoista säästetään, mitkä ovat tärkeyslistan alapäässä, mutta tulojen taas noustessa menotkin kasvavat.
Köyhtymiseen voi suhtautua myös haasteena. Voi pyrkiä etsimään elintarvikkeita ja kulutustavaroita mahdollisimman edullisesti, tekemään tai jopa viljelemään itse, dyykkaamaan, kierrättämään, hankkimaan tuloja monesta lähteestä. Köyhtyminen on tällöin positiivinen haaste, vaikkakin se voi olla hyvin stressaavaa. Siinä on tällöin kuitenkin ohimenevän vaiheen tuntua, koska jatkuva haasteessa eläminen on aika kuluttavaa.
Köyhtymiseen voi suhtautua myös siten, että hyväksyy sen osaksi elämäänsä. Vähävaraisuus ei siten ole menetys, negatiivinen asia, haaste tai väliaikainen vaihe, vaan se on osa elämää ja elämä järjestetään sen mukaiseksi. Omia elämäntapoja ja tarpeita voi alkaa katsella kriittisesti: mikä on aivan ehdottoman tärkeää, mikä on tavan vuoksi tehtyä tai hankittua, mikä on ajattelematta tehtyä tai hankittua, mikä on puhtaasti ohimenevää nautintoa, mitä ilman tulee toimeen ehkä nikotellen ja asiaan hiljakseen sopeutuen, mitä ilman tulee toimeen eikä se oikeastaan tunnu missään.
Jälkimmäiseen tapaan kuuluu von Schönburgin mukaan ”kyky olla ilman sitä, mitä muut tavoittelevat, myös riippumattomuus olla ottamatta muiden elämäntyyliä omaksi mittapuukseen”. Sen, miten joku toinen elää elämäänsä ja mihin hän haluaa sen käyttää, ei tarvitse olla mittarina minun elämässäni sille, mikä on hyvä tapa elää ja olla olemassa. Jos joku toinen haluaa omakotitalon, kaksi koiraa, useamman lapsen ja vakituisen työpaikan, se on ok hänelle, mutta minun elämässäni sen ei tarvitse olla minkäänlaisena mittapuuna käsitykselleni hyvästä elämästä. Minun ei tarvitse olla elämääni yhtään vähemmän tyytyväinen, vaikka se on erilaista kuin jonkun toisen.
Elämäänsä voi elää toisella tavalla kuin millaista mallia sille tuputetaan. Ei ole pakko haaveilla samoista asioista eikä toimia siten kuin ympärillä ohjaillaan toimimaan. Ei ole pakko pyrkiä samoihin tavoitteisiin isoissa asioissa, mutta ei tarvitse tehdä samoin myöskään pienissä. Ei ole pakko käydä niissä ravintoloissa jotka ovat nyt in, ei ole pakko mennä katsomaan sitä taidenäyttelyä joka on nyt kategoriassa pakko nähdä. Ei myöskään tarvitse yrittää väkisin etsiä sitä, joka nyt ei ole muodissa, jotta olisi uusien ilmiöiden löytäjä ja saisi siitä vielä kenties mainetta, kiitosta tai arvostusta itselleen.
von Schönburgin mielestä köyhtyminen voi opettaa toisaalta arvostamaan vain oikeasti ylellisiä asioita ja toisaalta pistämään asioita niin sanotusti tärkeysjärjestykseen, eli tunnistamaan mikä on itselle oikeasti tärkeää. Jokaisen päivän ei tarvitse tuoda jotain rahalla saatavaa nautinnollista tai ylellistä, aina ei tarvitse antaa itselle sitä mitä mieli nyt kulloinkin saa päähänsä haluta. Suurin osa niin sanotuista tarpeista on kuitenkin sellaisia, mitkä ovat ujuttautuneet päähän jostain ulkopuolelta, yleensä mainoksista, blogeista, itselleen merkityksellisten ihmisten hankintojen kautta. On ihan tervettä pysähtyä miettimään, onko välttämätöntä ostaa kaikkea, käydä jatkuvasti ulkona syömässä, lentää nopeita pyrähdyksiä Keski-Eurooppaan tai pitkälle maapallon toiselle puolelle, haaveilla jostakin josta nyt kuuluu haaveilla.
Onko ihan okei suhtautua elämään asenteella: täällähän eletään vain kerran, saan käyttää rahani mihin tahdon?
Onko sellaisessa elämässä oikeasti tyytyväinen ja onnellinen? Mitä jos oma talous lakkaa tuottamasta jatkuvasti mahdollisuuksia ylelliseen elämään? Entä jos omassa työpaikassa alkavat yt-neuvottelut ja aiemmin varmaksi luultu työpaikka katoaa? Entä jos määräaikaista työsopimusta ei jatketa, vaikka aiemmin niin lupailtiin? Entä jos valmistumisen jälkeen työpaikkaa ei saa? Entä jos hoitovapaan aikana yritys, jossa työpaikka on odottamassa, tekee konkurssin?
Minusta von Schönburgin kirjaa ei kannata lukea (pelkkänä) piikkinä kulutusyhteiskuntaa ja -tottumuksia vastaan. Pikemminkin sitä kannattaa lukea tukena ”elämisen taidon puolustuksena kerskakulutusta vastaan”. Jos siis oppii pärjäämään vähemmällä, pääsee myöhemmin helpommalla. Työn sisältö, määrä ja merkitys muuttuvat koko ajan, jolloin myös sen tarjoaman taloudellisen turvan suuruus muuttuu. Jos on varautunut tulevaan muutokseen, on se myös paljon helpommin hyväksyttävissä osaksi omaa elämää.
”Jos arvostaa itseään, ei tarvitse mitään ollakseen jotain.”
Siitä minusta on kyse. Jos arvostaa itseään ja pitää itseään merkityksellisenä ihmisenä, ei tarvitse tavaraa eikä tarvitse elää tietyllä tavalla osoittaakseen olevansa arvokas. Arvostus nousee silloin sisältä ulos eikä mikään maailman tavara, lomamatka tai statukseksi hankittu asia voi sitä suurentaa, pienentää tai muuttaa.
* Nyt on siis puhe länsimaisesta köyhyydestä. Sellaisesta, jossa ihmisellä on ns. peruselementit kasassa elämässään. Katto on pään päällä ja rahaa tulee jostakin, on se sitten yhteiskunnan turvaverkoista, silppu- tai pätkätöistä, matalapalkatusta työstä. Kyse on enemmän sellaisista ihmisistä, jotka ovat tottuneet hyvään ja näkevät ja kuulevat jatkuvasti ympärillään mainoksia, kuluttamista, puhetta kuluttamisen merkityksestä ja tärkeydestä taloudelle ja yhteiskunnalle, puhetta työn tekemisen merkityksestä ja tärkeydestä ja siitä miten työ määrittää ihmistä, jne.
Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito. 2007. Atena Kustannus Oy.
PS. Kannattaa vilkaista myös saman kirjoittajan Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista mutta et ole uskaltanut kysyä, jos kuninkaalliset tai ylipäänsä monarkia yhteiskuntajärjestelmänä kiinnostavat.