Työttömän halu töihin – ja medianlukutaito
Huomaan käsitelleeni blogissani nyt aika paljon työttömyyttä – ja ihan aiheesta. Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli tammikuussa 230 000 ja avoimia työpaikkoja vuoden 2014 viimeisellä neljänneksellä 19 800 (tilastot täällä). Itse olen ”osa-aikatyötön” niin kuin varmasti moni lukijoista muistaakin, teen epäsäännöllisesti ja tarvittaessa yhdestä viiteen päivään kestäviä opettajan sijaisuuksia peruskoulussa. Niiden lisäksi suoritan muutamia sivutoimisia, täydentäviä opintoja ja teen omia kirjoitustyöhön liittyviä projekteja. Niin, ja haen töitä.
White Trash Diseasen äänestämistä – tai sen väliin jättämistä ja sen taustalla olevia syitä – käsittelevässä postauksessa ja sen keskustelussa (täällä) silmään tökkäsi aika pahasti bloginpitäjän heitto työttömyydestä omana valintana, enkä malta olla sitä nyt käsittelemättä. Suora lainaus, lihavointi minun: ”itse asiassa aika moni valitsee työttömyyden. mediassa on ollut paljon haastatteluja, joissa vapaaehtoisesti työtön kertoo elämän olevan mukavampaa ilman työelämän aiheuttamaa stressiä ja pärjäävänsä tuilla, kunhan menot pysyvät aisoissa.” Tähän asenteeseen törmää nimittäin jatkuvasti, etenkin jos jossain mielenhäiriössä eksyy johonkin netissä liittyvään kirjoitukseen aiheesta ja erityisesti sen mahdolliseen kommenttiboksiin. Usein on nimittäin nähtävissä ajattelumalli ja asenne, että ”töitä kyllä löytyy jos niitä haluaa tehdä”, ”työttömyys on oma valinta”, ”työttömät makaavat mieluummin laiskoina tekemättä mitään”, ”useat valitsevat itse työttömyyden”.
Kun perusteluja tälle kommentille bloggaajalta kysyttiin, oli vastauksena mediassa olleiden haastattelujen lisäksi eräs feissarimokat.fi:n keskusteluketju. Kyllä, anonyymien tyyppien, ehkä ironisesti, ja kyllä, niin valloittavan stereotyyppisesti Facebookissa käymä keskustelu siitä, kuinka mukavaa on kun ei tarvitse tehdä mitään ja ”työstä” tehty ”palkka” kilahtaa silti kuukausittain tilille.
No, Kuntaliiton kesäkuussa 2014 julkistaman tutkimuksen (täällä) mukaan 80 % työttömistä halusi työllistyä, kouluttautua uudelleen tai ryhtyä yrittäjäksi. 15 % työttömistä ei ollut kiinnostunut edellä mainituista vaihtoehdoista. Eli päinvastoin kuin bloggaaja väitti, usea eli suurin osa vastaajista olivat motivoituneita työllistymään tai edistämään työllistymistään jollakin tavalla.
Aikuisen, julkisesti blogia pitävän tai aiheesta julkiseen keskusteluun osallistuvan ihmisen kuvittelisi hallitsevan tietynlaisen ja tietyntasoisen medianlukutaidon ja kriittisyyden käyttämiään lähteitä kohtaan. Usea mediassa ollut haastattelu voi tarkoittaa mitä tahansa haastattelua, mitä tahansa määrää haastatteluja, miltä ajanjaksolta tahansa. Se on sellainen epämääräisyyden huipentuma, jonka taakse on helppo piiloutua, kun ei ole esittää mitään näyttöä, vain epämääräinen mielikuva joskus jostain luetusta.
Mihin tahansa feissarimokat.fi:n keskusteluun vetoaminen on taas jotain niin käsittämätöntä, ettei sen edessä oikein osaa sanoa mitään. Millä tavalla mutuun, kavereiden kavereilta kuultuihin juttuihin tai joidenkin ehkä feikkiprofiilien käymiin Facebook-keskusteluihin voi perustaa näkemyksensä jostakin asiasta, kun siitä on samalla saatavissa oikeaa, tieteellisesti hankittua, seulottua ja analysoitua tietoa, sellaista, joka perustuu yhteisesti sovittujen ja hyväksyttyjen eettisten periaatteiden ja käytäntöjen kautta hankittuun lähdemateriaaliin ja sen käsittelyyn?
Työttömyys aiheuttaa niin paljon ristiriitoja, yksinäisyyttä, pettymystä, ahdistusta, pelkoa, epävarmuutta, merkityksettömyydentunnetta, arvottomuutta ja kontrollin menetyksen pelkoa omasta elämästä, että suoraan sanottuna pistää vihaksi puolihuolimattomasti tehdyt heitot siitä, kuinka usea työtön oikeastaan haluaa olla työtön ja valitsee työttömyyden sen sijaan, että olisi töissä, ansaitsisi itse elantonsa ja hallitsisi täysin omaa elämäänsä. Se, että heitto vielä satutaan perustelemaan huolimattomasti ja epämääräisesti, ikään kuin kyse ei olisi vakavasta ja vakavasti otettavasta asiasta joidenkin ihmisten elämässä, ei yhtään auta asiaa, päinvastoin.