Vihaisia aamuja

Alexander Stubb väitti ylimielisesti puheenjohtajien tentissä, että kyllä työpaikkoja on vaikka kuinka paljon.

Timo Soini ja Päivi Räsänen sanoivat että työkykyisen ihmisen täytyy elättää itsensä työllä.

Kotikaupunkini julkaisi Facebookissa videon siitä, kuinka hyvä työnantaja se on. Eräs ihminen kommentoi, että pitääkö tämä ottaa v*ttuiluna, kun eihän kaupungilla ole tarjota työpaikkoja, että mikä sen videon tarkoitus nyt oikein oli.

Sijaisuuksia ei tarjota tai ne ovat poikien liikuntaa tai teknistä käsityötä, joihin en veny vaikka kuinka pinnistäisin. Palkoista saa jatkuvasti soitella perään, tunteja on kirjattu liian vähän tai koulu on vitkastellut ilmoituksen tekemisessä päivän, mikä minulle tarkoittaa palkanmaksun siirtymistä kahdella viikolla.

Työpaikkoja on, mutta miten voin tehdä rakennustarkastajan, cnc-koneistajan, sairaanhoitajan tai terveyskeskuslääkärin työtä ilman koulutusta ja pätevyyttä?

Tästä ajaudun aina suunnattoman ahdistavaan ikuisuusongelmaan: mitä järkeä valtion on kouluttaa minunlaisiani ihmisiä vuosikausia, jos minulle ei ole tarjota edes jollakin tavalla alaani ja osaamistani sivuavaa työtä? Miksi menin sinne mikä tuntui oikealta enkä sinne mikä olisi ollut järkevintä?

*

Koska en halua herätä joka aamu vihaisena, ostin lennot Kuubaan ja ilmoittauduin erään salsakoulun järjestämälle tanssimatkalle, josta olen haaveillut jo vuosia. Toiselle puolelle maailmaa, nettiyhteyksien tuolle puolelle. Pois suomalaisesta kalseudesta ja tavasta määritellä ihminen sen perusteella mitä hän päivisin tekee.

En malta odottaa.