Sysimetsä

En tiedä, miksi kiinnostuin tästä kirjatrilogiasta. Pyörin kirjaston nuortenosastolla etsimässä jatko-osia Salla Simukan Lumikki-trilogian ensimmäiselle osalle ja näin hyllyn päälle esille laitettuna jonkun näistä Colin Meloyn kirjoittamista ja Carson Ellisin kuvittamista kirjoista. En silloin heti lainannut, mutta en unohtanutkaan.

Trilogian muodostavat Sysimetsä, Maanalainen Sysimetsä ja Sysimetsän valtakunta. Ensimmäinen osa ei ihan vakuuttanut, vaikka maailmaan, siis Sysimetsään ihastuinkin. Toinen osa vei mukanaan ja kolmas osa kruunasi kolmiosaisen tarinan. Ja kuvitus, ihastuttavaa!

Ihastuttavaa oli myös se, että pääosissa olivat kaksi noin kaksitoistavuotiasta lasta, tyttö ja poika. Nimenomaan lapset olivat muutenkin tarinassa ja sen käänteissä ja sivujuonteissa toimijoita: he kapinoivat aikuisten vlillä järjettömiltä ja mielivaltaisilta tuntuvia toimia vastaan, auttoivat toisiaan, tekivät päätöksiä, olivat uhkarohkeita ja jatkoivat oikeaksi kokemallaan linjalla. Jännittävää oli myös se, että Sysimetsässä eivät puhuneet ja muodostaneet yhteiskuntia, valtakuntia ja yhteisöjä vain ihmiset vaan myös ihmisten kieltä puhuvat eläimet.

Sysimetsä voisi olla oikeasti olemassa. Se voisi olla se metsä, joka alkaa juuri sinun takapihasi lähistöltä, päiväkodin aidan takaa, koulun vierestä, lenkkipolun sivusta.

Kirjan vuoden lukuhaasteesta nämä kolme teosta napsaisevat kohdat 5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä ja 15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään.